Tutkimusohjekirjan etusivu. Hakemisto erikoisalan, nimen, lyhenteen tai tutkimusnumeron mukaan

Reniini, konsentraatio, plasmasta

6339 P -Reninm

Tiedustelut

Erityisanalytiikan laboratorio 040-6356373

Asiantuntijat

erikoistuva lääkäri Olli Vuolteenaho: olli.vuolteenahoatnordlab.fi / 0406356423, kemisti Tiina Lehto: tiina.lehtoatnordlab.fi / 0406356284 ja professori Juha Risteli: juha.risteliatnordlab.fi / 040 6356295

Indikaatiot

Yhdessä aldosteronimääritysten kanssa hypertension etiologian selvittely. Primaarisen ja sekundaarisen hyperaldosteronismin erotusdiagnostiikka. Reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän häiriöiden selvittely. Elektrolyyttihäiriöt.

Esivalmistelu

Mahdollinen hypokalemia tulisi korjata edeltävästi ja tuloksiin vaikuttavat lääkkeet pyritään mahdollisuuksien mukaan keskeyttämään (hoitavan lääkärin arvion perusteella). Verenpainelääkkeistä pyritään ensivaiheessa ainakin spironolaktoni, eplerenoni, amiloridi ja triamtereeni sekä myös muut diureetit keskeyttämään 4 viikkoa edeltävästi. Myös beta-salpaajat, sentraalisesti vaikuttavat verenpainelääkkeet, ACE-estäjät, AT-salpaajat, kalsiumkanavan salpaajat (dihydropyridiinijohdokset) ja reniininestäjät on suositeltavaa keskeyttää 2 viikkoa edeltävästi. Mahdollisuuksien mukaan tulehduskipulääkkeet tulisi keskeyttää 2 viikkoa edeltävästi. Jos estrogeeni- ja progestiinivalmisteiden vaikutus tuloksiin halutaan poistaa, niin niiden käyttö tulisi keskeyttää 4 viikkoa edeltävästi. Lakritsia ja salmiakkia sisältävien tuotteiden käyttö tulee lopettaa mieluiten 4 viikkoa ennen näytteenottoa. Lääkkeiden vaikutuksista tuloksiin, ks. alla (Tulkinta). Alfa-salpaajat ja hidasvaikutteinen verapamiili eivät merkittävästi muuta aldosteroni-reniinisuhdetta. Vaikka kaikkia tutkimuksen kannalta tarpeellisia lääkemuutoksia ei voitaisikaan tehdä, niin aldosteroni-reniinisuhteen (A/R) osalta tulokset ovat useissa tapauksissa kuitenkin tulkittavissa. Myös natriumin saanti vaikuttaa tulokseen (ks. kohta: Yleistä). Kuukautiskierron vaihe voi vaikuttaa tulokseen (ks. Tulkinta). Rasittavaa liikuntaa tulee välttää edeltävän vuorokauden aikana.

Potilaan valmistautumisen tueksi on olemassa potilasohje osoitteessa http://www.nordlab.fi/fi/node/220#P-Reninm

Näyteastia

EDTA-putki 5 ml

Näyte

Näyte 1 ml EDTA-plasmaa. Näyte otetaan aamulla yli 2 tuntia sängystä nousun jälkeen, kun potilas on istunut 10-15 min. Mikäli potilas on makuulla, potilaan tulisi olla vähintään tunti vuodelevossa ennen näytteenottoa. Näyte otetaan huoneenlämmössä EDTA-putkeen. Plasma erotellaan 2 tunnin kuluessa ja pakastetaan 3 tunnin kuluessa näytteenotosta. LÄHETYS: Näyte lähetetään huoneenlämpöisenä, mikäli se on perilla kolmen tunnin kuluessa. Pitempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna.

Menetelmä

Immunokemiluminometrinen.

Tekotiheys

Kerran viikossa

Tulokset valmiina

Kahden viikon kuluessa

Yleistä

Reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmä säätelee keskeisesti verenpainetta. Reniini on munuaisten jukstaglomerulaarisolujen tuottama proteolyyttinen entsyymi. Reniinin vaikutuksesta angiotensinogeenistä muodostuu angiotensiini I ja siitä edelleen angiotensiini II, joka lisää aldosteronin eritystä. Aldosteroni lisää natriumin takaisinottoa munuaisissa, millä on elimistön nestemäärää ja verenpainetta ylläpitävä ja kohottava vaikutus. Natriumin takaisinoton yhteydessä kaliumin eritys munuaisten kautta lisääntyy.

Reniinin eritystä lisää pääasiassa munuaisten perfuusion aleneminen ja pienentynyt natriumpitoisuus distaalisessa tubuluksessa. Myös sympaattisen hermoston aktiivisuus lisää reniinin eritystä. Aldosteronin eritystä stimuloivat angiotensiini II:n ohella jossain määrin myös ACTH ja suurentunut kaliumpitoisuus.

Viitearvot

kaikki_pystyas 4.4 - 46 mU/l

Tulkinta

Potilaan oltua makuulla vähintään tunnin ennen näytteenottoa viitearvot ovat matalammmat 2.8-40 mU/l.

Reniini on matala primaarisessa hyperaldosteronismissa ja sekundaarisessa hypoaldosteronismissa.

Primaarisessa hyperaldosteronismissa plasman aldosteronipitoisuus suhteessa reniinipitoisuuteen on kohonnut (aldosteroni voi olla myös viitealueella). Aldosteroni-reniini (A/R)-suhteen ylittäessä 30 pmol/mU primaarisen hyperaldosteronismin mahdollisuus alkaa kasvamaan ja A/R-suhteen ollessa yli 60 pmol/mU primaarisen hyperaldosteronismin mahdollisuus on merkittävä . Primaarisessa hyperaldosteronismissa A/R-suhde on usein selvästi koholla, vaikka kaikkia suositeltavia lääkemuutoksia ei olisikaan voitu toteuttaa. Mutta jos A/R-suhde on maltillisemmin koholla, niin lääkityksen aiheuttaman väärän positiivisen mahdollisuutta on hyvä arvioida ja harkita tutkimusten toistamista. Lääkityksen vaikutus A/R-suhteeseen, ks. alla.

Lisääntyneen kortisolivaikutuksen yhteydessä sekä reniini- että aldosteronipitoisuudet usein laskevat. Lakritsi- ja salmiakkituotteiden sisältämä glykyrretiinihappo voi aiheuttaa vastaavankaltaisen tilan, jossa kortisolin hidastunut poistuminen johtaa sen mineralokortikoidivaikutuksen merkittävään lisääntymiseen.

Reniini on koholla sekundaarisessa hyperaldosteronismissa kuten essentiellissa verenpainetaudissa, munuaisvaltimoiden ahtaumassa, kroonisessa munuaisten vajaatoiminnassa ja pahanlaatuisessa verenpainetaudissa sekä reniiniä tuottavan kasvaimen seurauksena. Reniini on koholla myös primaarisessa hypoaldosteronismissa, kuten lisämunuaisen vajaatoiminnan (Addisonin taudin) yhteydessä ja pseudohypoaldosteronismissa.

Raskauteen liittyy fysiologisesti sekundaarisen hyperaldosteronismin kaltainen tila. Kuukautiskierron jälkipuoliskolla sekä aldosteronin että reniinin suhteen voidaan saada korkeampia tuloksia ja myös A/R-suhde voi olla korkeampi kuin alkupuoliskolla.

Lääkkeiden vaikutus aldosteroni-reniinisuhteeseen:

Beta-salpaajat, sentraaliset alfa2-agonistit ja tulehduskipulääkkeet vähentävät aldosteronipitoisuutta, mutta reniinipitoisuutta vielä enemmän, joten A/R-suhteen noustessa voidaan saada väärä positiivinen tulos.

Ainakin kaliumia säästävät diureetit lisäävät aldosteronipitoisuutta, mutta kaikki diureetit lisäävät selvästi reniinipitoisuutta, joten A/R-suhteen laskiessa voidaan saada väärä negatiivinen tulos.

ACE-estäjät ja AT-salpaajat vähentävät jonkin verran aldosteronipitoisuutta, mutta lisäävät selvästi reniinipitoisuutta, joten A/R-suhteen laskiessa voidaan saada väärä negatiivinen tulos. Vaikutus voi olla vähäisempi ACE-estäjillä kuin AT-salpaajilla.

Kalsiumkanavan salpaajat (dihydropyridiinijohdokset) saattavat laskea aldosteronipitoisuutta, mutta lisäävät reniinipitoisuutta, joten A/R-suhteen laskiessa voidaan saada väärä negatiivinen tulos.

Reniininestäjät vähentävät aldosteronipitoisuutta mutta lisäävät reniinipitoisuutta, joten A/R-suhteen laskiessa voidaan saada väärä negatiivinen tulos.

Estrogeenivalmisteiden käyttö voi nostaa aldosteronipitoisuutta ja laskea reniinipitoisuutta jolloin A/R-suhteen noustessa voidaan saada väärä positiivinen tulos. Samoin progestiinit voivat nostaa aldosteronipitoisuutta. Eri progestiinien vaikutus reniinipitoisuuteen vaihtelee, mutta nekin voivat vaikuttaa A/R-suhdetta nostavasti ja aiheuttaa väärän positiivisen tuloksen.

Päivitetty 21.07.2016 / VH

Sivun alkuun