Tutkimusohjekirjan etusivu. Hakemisto erikoisalan, nimen, lyhenteen tai tutkimusnumeron mukaan

Aldosteroni, paastoplasmasta

6336 fP-Aldos

Tiedustelut

Erityisanalytiikan laboratorio 040-6356373

Asiantuntijat

kemisti Tiina Lehto: tiina.lehtoatnordlab.fi / 0406356284, professori Juha Risteli: juha.risteliatnordlab.fi / 040 6356295 ja professori Olli Vuolteenaho: olli.vuolteenahoatnordlab.fi / 0406356423

Indikaatiot

Hypertension etiologian selvittely (yleensä yhdessä reniinimäärityksen kanssa). Reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän häiriöiden selvittely. Elektrolyyttihäiriöt.

Esivalmistelu

Vähintään 10 tunnin paasto

Mahdollinen hypokalemia tulisi korjata edeltävästi ja tuloksiin vaikuttavat lääkkeet pyritään mahdollisuuksien mukaan keskeyttämään (hoitavan lääkärin arvion perusteella). Verenpainelääkkeistä pyritään ensivaiheessa ainakin spironolaktoni, eplerenoni, amiloridi ja triamtereeni sekä myös muut diureetit keskeyttämään 4 viikkoa edeltävästi. Myös beta-salpaajat, sentraalisesti vaikuttavat verenpainelääkkeet, ACE-estäjät, AT-salpaajat, kalsiumkanavan salpaajat (dihydropyridiinijohdokset) ja reniininestäjät on suositeltavaa keskeyttää 2 viikkoa edeltävästi. Mahdollisuuksien mukaan tulehduskipulääkkeet tulisi keskeyttää 2 viikkoa edeltävästi. Jos estrogeeni- ja progestiinivalmisteiden vaikutus tuloksiin halutaan poistaa, niin niiden käyttö tulisi keskeyttää 4 viikkoa edeltävästi. Lakritsia ja salmiakkia sisältävien tuotteiden käyttö tulee lopettaa mieluiten 4 viikkoa ennen näytteenottoa. Lääkkeiden vaikutuksista tuloksiin, ks. alla (Tulkinta). Alfa-salpaajat ja hidasvaikutteinen verapamiili eivät merkittävästi muuta aldosteroni-reniinisuhdetta. Vaikka kaikkia tutkimuksen kannalta tarpeellisia lääkemuutoksia ei voitaisikaan tehdä, niin aldosteroni-reniinisuhteen (A/R) osalta tulokset ovat useissa tapauksissa kuitenkin tulkittavissa. Myös natriumin saanti vaikuttaa tulokseen (ks. kohta: Yleistä). Kuukautiskierron vaihe voi vaikuttaa tulokseen (ks. Tulkinta). Rasittavaa liikuntaa tulee välttää edeltävän vuorokauden aikana.

Näyteastia

EDTA-putki 5 ml

Näyte

Näyte: 1 ml EDTA-plasmaa. Näyte otetaan aamulla yli 2 tuntia sängystä nousun jälkeen, kun potilas on istunut 10-15 min. Mikäli potilas on makuulla, potilaan tulisi olla vähintään tunti vuodelevossa ennen näytteenottoa. Näyte otetaan huoneenlämmössä EDTA-putkeen. Plasma erotellaan mahdollisimman pian ja pakastetaan 3 tunnin kuluessa näytteenotosta. LÄHETYS: Näyte säilytetään ja lähetetään pakastettuna.

Menetelmä

Immunokemiluminometrinen

Tekotiheys

Kerran viikossa

Tulokset valmiina

Kahden viikon kuluessa

Yleistä

Reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmä säätelee keskeisesti verenpainetta. Reniini on munuaisten jukstaglomerulaarisolujen tuottama proteolyyttinen entsyymi. Reniinin vaikutuksesta angiotensinogeenistä muodostuu angiotensiini I ja siitä edelleen angiotensiini II, joka lisää aldosteronin eritystä. Aldosteroni lisää natriumin takaisinottoa munuaisissa, millä on elimistön nestemäärää ja verenpainetta ylläpitävä ja kohottava vaikutus. Natriumin takaisinoton yhteydessä kaliumin eritys munuaisten kautta lisääntyy.

Reniinin eritystä lisää pääasiassa munuaisten perfuusion aleneminen ja pienentynyt natriumpitoisuus distaalisessa tubuluksessa. Myös sympaattisen hermoston aktiivisuus lisää reniinin eritystä. Aldosteronin eritystä stimuloivat angiotensiini II:n ohella jossain määrin myös ACTH ja suurentunut kaliumpitoisuus.

Viitearvot

kaikki_pystyas 60 - 980 pmol/l

Tulkinta

Potilaan oltua makuulla vähintään tunnin ennen näytteenottoa, viitearvot ovat alle 650 pmol/l.

Suurentuneita aldosteronipitoisuuksia todetaan primaarisessa ja sekundaarisessa hyperaldosteronismissa.

Primaarisessa hyperaldosteronismissa plasman aldosteronipitoisuus suhteessa reniinipitoisuuteen on kohonnut (aldosteroni voi olla myös viitealueella). Aldosteroni-reniini (A/R)-suhteen ylittäessä 30 pmol/mU primaarisen hyperaldosteronismin mahdollisuus alkaa kasvamaan ja A/R-suhteen ollessa yli 60 pmol/mU primaarisen hyperaldosteronismin mahdollisuus on merkittävä . Primaarisessa hyperaldosteronismissa A/R-suhde on usein selvästi koholla, vaikka kaikkia suositeltavia lääkemuutoksia ei olisikaan voitu toteuttaa. Mutta jos A/R-suhde on maltillisemmin koholla, niin lääkityksen aiheuttaman väärän positiivisen mahdollisuutta on hyvä arvioida ja harkita tutkimusten toistamista. Lääkityksen vaikutus A/R-suhteeseen, ks. alla.

Sekundaarisessa hyperaldosteronismissa kuten essentiellissa verenpainetaudissa, munuaisvaltimoiden ahtaumassa, kroonisessa munuaisten vajaatoiminnassa ja pahanlaatuisessa verenpainetaudissa kohoavat sekä aldosteroni- että reniinipitoisuudet.

Raskauteen liittyy fysiologisesti sekundaarisen hyperaldosteronismin kaltainen tila. Kuukautiskierron jälkipuoliskolla sekä aldosteronin että reniinin suhteen voidaan saada korkeampia tuloksia ja myös A/R-suhde voi olla korkeampi kuin alkupuoliskolla.

Alentuneita aldosteronipitoisuuksia todetaan hypoaldosteronismin eri muodoissa ja lisämunuaisen vajaatoiminnan (Addisonin taudin) yhteydessä.

Lisääntyneen kortisolivaikutuksen yhteydessä sekä aldosteroni- että reniinipitoisuudet usein laskevat. Lakritsi- ja salmiakkituotteiden sisältämä glykyrretiinihappo voi aiheuttaa vastaavankaltaisen tilan, jossa kortisolin hidastunut muuntuminen kortisoniksi johtaa sen mineralokortikoidivaikutuksen merkittävään lisääntymiseen.

Lääkkeiden vaikutus aldosteroni-reniinisuhteeseen:

Beta-salpaajat, sentraaliset alfa2-agonistit ja tulehduskipulääkkeet vähentävät aldosteronipitoisuutta, mutta reniinipitoisuutta vielä enemmän, joten A/R-suhteen noustessa voidaan saada väärä positiivinen tulos.

Ainakin kaliumia säästävät diureetit lisäävät aldosteronipitoisuutta, mutta kaikki diureetit lisäävät selvästi reniinipitoisuutta, joten A/R-suhteen laskiessa voidaan saada väärä negatiivinen tulos.

ACE-estäjät, AT-salpaajat, vähentävät jonkin verran aldosteronipitoisuutta, mutta lisäävät selvästi reniinipitoisuutta, joten A/R-suhteen laskiessa voidaan saada väärä negatiivinen tulos. Vaikutus voi olla vähäisempi ACE-estäjillä kuin AT-salpaajilla.

Kalsiumkanavan salpaajat (dihydropyridiinijohdokset) saattavat laskea aldosteronipitoisuutta, mutta lisäävät reniinipitoisuutta, joten A/R-suhteen laskiessa voidaan saada väärä negatiivinen tulos.

Reniininestäjät vähentävät aldosteronipitoisuutta mutta lisäävät reniinipitoisuutta, joten A/R-suhteen laskiessa voidaan saada väärä negatiivinen tulos.

Estrogeenivalmisteiden käyttö voi nostaa aldosteronipitoisuutta ja laskea reniinipitoisuutta jolloin A/R-suhteen noustessa voidaan saada väärä positiivinen tulos. Samoin progestiinit voivat nostaa aldosteronipitoisuutta. Eri progestiinien vaikutus reniinipitoisuuteen vaihtelee, mutta nekin voivat vaikuttaa A/R-suhdetta nostavasti ja aiheuttaa väärän positiivisen tuloksen.

Päivitetty 23.11.2016 / OV

Sivun alkuun