Tutkimusohjekirjan etusivu. Hakemisto erikoisalan, nimen, lyhenteen tai tutkimusnumeron mukaan

Leberin perinnöllinen näköhermosurkastuma, mitokondriaalisen DNA:n valtamutaatiot, kudosnäytteestä

4673 Ts-LEBER-D

Tiedustelut

Kliinisen tutkimuksen keskus, Neurologia, p. 050-3502485

Asiantuntijat

geneetikko Laura Kytövuori: laura.kytovuoriatoulu.fi / 0404145083 ja neurologian professori Kari Majamaa: kari.majamaaatoulu.fi / 08 3154519

Indikaatiot

Kliininen epäily Leberin taudista

Esivalmistelu

Näytteen mukaan liitetään ensisijaisesti sähköinen lähete. Jos sähköisen lähetteen käyttö ei ole mahdollista, näytteen mukaan voidaan liittää paperinen lähete.

Näyteastia

Kierrekorkillinen putki

Näyte

NÄYTE: Pieni lihasbiopsia otetaan tyhjään putkeen ja jäädytetään mahdollisimman nopeasti.

LÄHETYS: Lihasbiopsiaa suunniteltaessa otetaan yhteys geneetikko Laura Kytövuoreen ja sovitaan näytteen lähetyksestä tai hausta. Tuore lihasbiopsia jäädytetään eikä sitä saa sulattaa.

Menetelmä

Mitokondriaalista DNA:ta (mtDNA) monistetaan valikoidusti polymeraasiketjureaktiolla ja suorasekvensoidaan.

Tekotiheys

Tarvittaessa

Tulokset valmiina

2 kuukauden kuluttua näytteen saapumisesta. Voi tilata erikseen sovittaessa kiireellisenä.

Yleistä

Leberin perinnöllistä näköhermosurkastumaa aiheuttaa pääasiassa kolme mitokondriaalisen DNA:n mutaatiota, m.3460G>A MT-ND1-geenissä, m.11778G>A MT-ND4-geenissä sekä m.14484T>C MT-ND6-geenissä. Tauti alkaa yleensä aikuisiällä. Kaikki mutaation kantajat eivät kuitenkaan sairastu, ilmiötä kutsutaan epätäydelliseksi penetranssiksi. Mutaatioita on kuvattu homoplasmisina (kaikissa mtDNA-molekyyleissä) ja heteroplasmisina (osassa mtDNA-molekyylejä). Suorasekvensoinnin herkkyys alhaisten heteroplasmia-asteiden havaitsemisessa on rajallinen. Yleensä yli 10 % heteroplasmia-aste on sekvensoinnilla havaittavissa. Mitokondriaalisille mutaatioille on usein tyypillistä, että heteroplasmia-aste on korkeampi runsaasti energiaa vaativissa kudoksissa. Näin ollen lihaskudoksesta eristetty DNA on mutaatioiden havaitsemisen kannalta informatiivisin.

Tulkinta

Jonkin kolmesta patogeenisesta mutaatiosta löytyminen homoplasmisena (kaikissa mtDNA-molekyyleissä) tai heteroplasmisena (osassa mtDNA-molekyylejä) varmistaa diagnoosin. Valtamutaatiotutkimus ei poissulje muita mahdollisia mitokondriaalisen DNA:n mutaatioita.

Huomautuksia

Geenitutkimuksen toteuttaa Kari Majamaan Neurologian tutkimusryhmä.

Päivitetty 17.06.2016 / TS

Sivun alkuun