 |
Tutkimusohjekirjan etusivu. Hakemisto erikoisalan, nimen, lyhenteen tai tutkimusnumeron mukaan
Leberin perinnöllinen näköhermosurkastuma, mitokondriaalisen DNA:n valtamutaatiot, verestä
| 4672 | B -LEBER-D |
Osatutkimukset
-DNAex
Tiedustelut
Kliinisen tutkimuksen keskus, Neurologia, p. 050-3502485
Indikaatiot
Kliininen epäily Leberin taudista
Näyteastia
EDTA-putki 5 ml
Näyte
NÄYTE: Näytteeksi otetaan 3-5 ml laskimoverta EDTA-putkeen.
LÄHETYS: OYS:ssa otettu näyte toimitetaan Genetiikan laboratorioon (S6E, 1krs). OYS:an ulkopuolella otettu näyte toimitetaan pika- tai ykköspostissa osoitteeseen: NordLab Oulu, Genetiikan laboratorio, PL500, 90029 OYS. Näytettä ei saa jäädyttää ja se voidaan lähettää huoneenlämpöisenä. Tarvittaessa näytettä voi säilyttää jääkaapissa 1-2 päivää.
Menetelmä
Mitokondriaalista DNA:ta (mtDNA) monistetaan valikoidusti polymeraasiketjureaktiolla ja suorasekvensoidaan.
Tekotiheys
Tarvittaessa
Tulokset valmiina
2 kuukauden kuluttua näytteen saapumisesta.
Yleistä
Leberin perinnöllistä näköhermosurkastumaa aiheuttaa pääasiassa kolme mitokondriaalisen DNA:n mutaatiota, m.3460G>A MT-ND1-geenissä, m.11778G>A MT-ND4-geenissä sekä m.14484T>C MT-ND6-geenissä. Tauti alkaa yleensä aikuisiällä. Kaikki mutaation kantajat eivät kuitenkaan sairastu, ilmiötä kutsutaan epätäydelliseksi penetranssiksi. Mutaatioita on löydetty homoplasmisina (mutaatio on kaikissa mtDNA-molekyyleissä) ja heteroplasmisina (mutaatio on osassa mtDNA-molekyylejä).
Suorasekvensoinnin herkkyys alhaisten heteroplasmia-asteiden havaitsemisessa on rajallinen. Yleensä yli 10 % heteroplasmia-aste on sekvensoinnilla havaittavissa. Mitokondriaalisille mutaatioille on usein tyypillistä, että heteroplasmia-aste on korkeampi runsaasti energiaa vaativissa kudoksissa. Näin ollen lihaskudoksesta eristetty DNA on mutaatioiden havaitsemisen kannalta informatiivisin.
Tulkinta
Jonkin kolmesta patogeenisesta mutaatiosta löytyminen homoplasmisena (kaikissa mtDNA-molekyyleissä) tai heteroplasmisena (osassa mtDNA-molekyylejä) varmistaa diagnoosin. Valtamutaatiotutkimus ei poissulje muita mahdollisia mitokondriaalisen DNA:n mutaatioita.
Huomautuksia
Geenitutkimuksen toteuttaa Kari Majamaan Neurologian tutkimusryhmä.
Päivitetty 01.01.2019 / TS