Tutkimusohjekirjan etusivu. Hakemisto erikoisalan, nimen, lyhenteen tai tutkimusnumeron mukaan

Leberin perinnöllinen näköhermosurkastuma, mitokondriaalisen DNA:n valtamutaatiot, verestä

4672 B -LEBER-D

Osatutkimukset

-DNAex

Tiedustelut

Kliinisen tutkimuksen keskus, Neurologia, p. 050-3502485

Indikaatiot

Kliininen epäily Leberin taudista

Esivalmistelu

Näytteen mukaan liitetään ensisijaisesti sähköinen lähete. Jos sähköisen lähetteen käyttö ei ole mahdollista, näytteen mukaan voidaan liittää paperinen lähete.

Näyteastia

EDTA-putki 5 ml

Näyte

NÄYTE: Näytteeksi otetaan 3-5 ml laskimoverta EDTA-putkeen.

LÄHETYS: OYS:ssa otettu näyte toimitetaan Genetiikan laboratorioon (S6E, 1krs). OYS:an ulkopuolella otettu näyte toimitetaan pika- tai ykköspostissa osoitteeseen: NordLab Oulu, Genetiikan laboratorio, PL500, 90029 OYS. Näytettä ei saa jäädyttää ja se voidaan lähettää huoneenlämpöisenä. Tarvittaessa näytettä voi säilyttää jääkaapissa 1-2 päivää.

Menetelmä

Mitokondriaalista DNA:ta (mtDNA) monistetaan valikoidusti polymeraasiketjureaktiolla ja suorasekvensoidaan.

Tekotiheys

Tarvittaessa

Tulokset valmiina

2 kuukauden kuluttua näytteen saapumisesta. Voi tilata erikseen sovittaessa kiireellisenä.

Yleistä

Leberin perinnöllistä näköhermosurkastumaa aiheuttaa pääasiassa kolme mitokondriaalisen DNA:n mutaatiota, m.3460G>A MT-ND1-geenissä, m.11778G>A MT-ND4-geenissä sekä m.14484T>C MT-ND6-geenissä. Tauti alkaa yleensä aikuisiällä. Kaikki mutaation kantajat eivät kuitenkaan sairastu, ilmiötä kutsutaan epätäydelliseksi penetranssiksi. Mutaatioita on löydetty homoplasmisina (mutaatio on kaikissa mtDNA-molekyyleissä) ja heteroplasmisina (mutaatio on osassa mtDNA-molekyylejä). Suorasekvensoinnin herkkyys alhaisten heteroplasmia-asteiden havaitsemisessa on rajallinen. Yleensä yli 10 % heteroplasmia-aste on sekvensoinnilla havaittavissa. Mitokondriaalisille mutaatioille on usein tyypillistä, että heteroplasmia-aste on korkeampi runsaasti energiaa vaativissa kudoksissa. Näin ollen lihaskudoksesta eristetty DNA on mutaatioiden havaitsemisen kannalta informatiivisin.

Tulkinta

Jonkin kolmesta patogeenisesta mutaatiosta löytyminen homoplasmisena (kaikissa mtDNA-molekyyleissä) tai heteroplasmisena (osassa mtDNA-molekyylejä) varmistaa diagnoosin. Valtamutaatiotutkimus ei poissulje muita mahdollisia mitokondriaalisen DNA:n mutaatioita.

Huomautuksia

Geenitutkimuksen toteuttaa Kari Majamaan Neurologian tutkimusryhmä.

Päivitetty 17.06.2016 / TS

Sivun alkuun