Tutkimusohjekirjan etusivu. Hakemisto erikoisalan, nimen, lyhenteen tai tutkimusnumeron mukaan

MELAS-syndrooma, mitokondriaalisen DNA:n valtamutaatio, verestä

4664 B -MELAS-D

Osatutkimukset

-DNAex

Tiedustelut

Kliinisen tutkimuksen keskus, Neurologia, p. 050-3502485

Asiantuntijat

geneetikko Laura Kytövuori: laura.kytovuoriatoulu.fi / 0404145083 ja neurologian professori Kari Majamaa: kari.majamaaatoulu.fi / 08 3154519

Indikaatiot

Kliininen epäily MELAS-syndroomasta (Mitochondrial myopathy, encephalopathy, lactic acidosis, and stroke-like episodes). Aikuisiällä ilmenevä oireyhtymä on monimuotoinen ja sen piirteitä voivat olla mm. sensorineuraalinen kuulonlasku, diabetes, hypertrofinen kardiomyopatia, pienikokoisuus, epilepsia, aivoinfarktin kaltaiset oireet ja laktaattiasidoosi. Kliininen epäily maternaalisesti periytyvästä diabeteksesta ja/tai kuulonalenemasta

Esivalmistelu

Näytteen mukaan liitetään ensisijaisesti sähköinen lähete. Jos sähköisen lähetteen käyttö ei ole mahdollista, näytteen mukaan voidaan liittää paperinen lähete.

Näyteastia

EDTA-putki 5 ml

Näyte

NÄYTE: Näytteeksi otetaan 3-5 ml laskimoverta EDTA-putkeen.

LÄHETYS: OYS:ssa otettu näyte toimitetaan Genetiikan laboratorioon (S6E, 1krs). OYS:an ulkopuolella otettu näyte toimitetaan pika- tai ykköspostissa osoitteeseen: NordLab Oulu, Genetiikan laboratorio, PL500, 90029 OYS. Näytettä ei saa jäädyttää ja se voidaan lähettää huoneenlämpöisenä. Tarvittaessa näytettä voi säilyttää jääkaapissa 1-2 päivää.

Menetelmä

Mitokondriaalista DNA (mtDNA) monistetaan polymeraasiketjureaktiolla radioaktiivista leimaa käyttäen, minkä jälkeen tuote pilkotaan restriktioentsyymillä (RFLP).

Tekotiheys

Tarvittaessa

Tulokset valmiina

3 kuukauden kuluttua näytteen saapumisesta. Voi tilata erikseen sovittaessa kiireellisenä.

Yleistä

MELAS-syndroomaa aiheuttaa pääasiassa maternaalisesti periytyvän mtDNA:n mutaatio m.3243A>G MT-TL1-geenissä. Mutaation esiintyvyys suomalaisessa väestössä on n. 16/100 000. Mutaatio esiintyy heteroplasmisena eli osassa mtDNA-molekyylejä. Mitokondriaalisille mutaatioille on tyypillistä, että heteroplasmia-aste (osuus mtDNA-molekyyleistä) on korkeampi runsaasti energiaa vaativissa kudoksissa. Lisäksi joidenkin patogeenisten mtDNA:n mutaatioiden heteroplasmia-asteen on osoitettu laskevan veressä iän myötä. Näin ollen lihaskudoksesta eristetty DNA on mutaatioiden havaitsemisen kannalta informatiivisin.

Tulkinta

Mutaation m.3243A>G löytyminen heteroplasmisena varmistaa diagnoosin. Mutaation heteroplasmia-aste vaikuttaa potilaan kliinisen ilmiasuun. Valtamutaatiotutkimus ei poissulje muita mahdollisia mitokondriaalisen DNA:n mutaatioita.

Huomautuksia

Geenitutkimuksen toteuttaa Kari Majamaan Neurologian tutkimusryhmä.

Päivitetty 17.06.2016 / TS

Sivun alkuun