Tutkimusohjekirjan etusivu. Hakemisto erikoisalan, nimen, lyhenteen tai tutkimusnumeron mukaan


Olemme ottaneet käyttöön uuden tutkimusohjekirjan.

Tätä sivustoa ei enää aktiivisesti ylläpidetä uuden tutkimusohjekirjan julkaisemisen jälkeen.

Ongelmatilanteissa ottakaa tarvittaessa yhteyttä NordLab asiakaspalveluun www.nordlab.fi

Kreatiinikinaasi, plasmasta

4517 P -CK

Tiedustelut

Päivystyslaboratorio. puh. 040 6356351

Asiantuntijat

kemisti Sinikka Liimatainen: sinikka.liimatainenatnordlab.fi / 040 6356285 ja ylilääkäri Tuija Männistö: tuija.mannistoatnordlab.fi / 0406356432

Indikaatiot

Luurankolihaksen sairauksien diagnostiikka, sydänspesifisemmän CK-MBm -tutkimuksen taustatutkimus

Näyteastia

Li-hepariini-geeliputki 5 ml

Näyte

NÄYTE: 3 ml laskimoverta tai lähetettäessä 1 ml litium-hepariiniplasmaa. Hemolyysi kohottaa virheellisesti tuloksia. Plasma säilyy 4 tuntia huoneenlämmössä, viikon jääkaapissa, pitempiaikainen säilytys pakastettuna.

LÄHETYS: Plasmanäyte lähetetään huoneenlämpöisenä mikäli se on perillä 4 tunnin kuluessa näytteenotosta, muutoin kylmänä.

Menetelmä

Fotometrinen, IFCC:n suosituksen mukaan.

Tekotiheys

Päivittäin

Tulokset valmiina

Päivittäin

Yleistä

Kreatiinikinaasi on soluliman entsyymi, jota esiintyy merkittävästi vain aivoissa, luurankolihaksessa ja sydänlihaksessa. Kreatiinikinaasi katalysoi kreatiinin fosforylaatiota ja defosforylaatiota näiden kudosten energia-aineenvaihdunnassa. Eri syistä johtuva kudostuho aiheuttaa entsyymin vapautumisen solulimasta verenkiertoon.

Kreatiinikinaasi esiintyy dimeerinä. Sen tavallisimmat isoentsyymit ovat CK-MM, CK-MB ja CK-BB. Lisäksi erilaisia komplekseja eli makroentsyymejä on kuvattu (ks. CK-Isoentsyymit -tutkimus, S-CK-Is). Sydäntautien diagnostiikassa tavallisimmin käytetään spesifistä plasman CK-MB-alayksikön pitoisuutta mittaavaa tutkimusta (P-CK-MBm).

Viitearvot

miehet 18-49 v 50 - 400 U/l
naiset 35 - 210 U/l
miehet yli 50 v 40 - 280 U/l

Tulkinta

Suurentuneita aktiivisuuksia tavataan mm. sydäninfarktissa, aktiivisessa vaiheessa olevassa lihasdystrofiassa, myosiitissa, akuutissa rhabdomyolyysissä ja lihastraumassa (i.m. injektiot mukaanlukien), hypotyreoosissa, kouristusten ja kovan ruumiillinen rasituksen jälkeen (mm. kestävyysurheilu).

Päivitetty 23.11.2021 / SL

Sivun alkuun