 |
Tutkimusohjekirjan etusivu. Hakemisto erikoisalan, nimen, lyhenteen tai tutkimusnumeron mukaan
Immunofiksaatiotutkimus, virtsasta
| 3402 | U -ImmFix |
Tiedustelut
Erityisanalytiikan laboratorio/elektroforeesi, puh. 040 6356375
Asiantuntijat
apulaisylilääkäri Irina Nagy: irina.nagy
nordlab.fi / 040 6356290 ja kemisti Minna Juntunen: minna.juntunennordlab.fi / 040-6356389
Indikaatiot
Virtsaan erittyvien monoklonaalisten immunoglobuliinien toteaminen ja tunnistaminen.
Näyteastia
11 ml säilöntäaineeton putki (Z-putki)
Näyte
NÄYTE: 10 ml virtsaa: Virtsanäyte voi olla kertavirtsaa (mielellään aamunäyte yöpaaston jälkeen) tai dU-Prot-Fr keräykseen tarkoitettua keräysvirtsaa. Virtsanäyte säilyy jääkaapissa 1 viikon, pitempiaikainen säilytys pakastettuna.
LÄHETYS: Virtsanäyte lähetetään huoneenlämpöisenä.
Menetelmä
Proteiinien fraktiointi agaroosielektroforeesilla, immunofiksaatio spesifisillä antiseerumeilla (anti-IgG, -IgA, -IgM, -kappa ja -lambda) sekä fiksaatiojuovien värjäys
Tekotiheys
Kaksi kertaa viikossa
Tulokset valmiina
Viikon kuluessa
Yleistä
Eräissä patologisissa tiloissa voi seerumista löytyä monoklonaalisia immunoglobuliineja (monoklonaalinen eli M-komponentti, paraproteiini). Virtsaan voi erittyä samaa seerumista löytyvää kokonaista monoklonaalista komponenttia ja/tai sen fragmentteja (yleensä vapaita monoklonaalisia kevytketjuja). Toisinaan monoklonaalista komponenttia todetaan vain virtsasta (vapaat kevytketjut). Immunofiksaatio-tutkimusta käytetään monoklonaalisten komponenttien osoittamiseen/varmistamiseen sekä niiden immunologisen luokan (G, M, A, D tai E) ja kevytketjun (kappa ja lambda) tyypittämiseen.
Tulkinta
Tutkimuksesta annetaan lausunto laboratorion atk-järjestelmään.
Yhden B-lymfosyytti/plasmasolukloonin säätelemätön lisääntyminen voi johtaa yhden homogeenisen immunoglobuliinin tai sen alayksikön kertymiseen seerumiin ja usein myös sen erittymiseen virtsaan. Joskus monoklonaalinen komponentti todetaan vain virtsasta (vapaat kevytketjut). Monoklonaalisia komponentteja voi esiintyä mm. myeloomassa, Waldenströmin makroglobulinemiassa, raskasketjutaudissa, muissa B-solumaligniteeteissa, primaarissa amyloidoosissa sekä eräissä muissa taudeissa (esim. autoimmuunitaudit). Immunofiksaatiotutkimusta käytetään monoklonaalisen immunoglobuliinin toteamiseen ja sen immunoglobuliiniluokan ja kevytketjun tunnistamiseen. Sen sijaan sillä ei ole yleensä arvoa paraproteiinin määrän arvioinnissa, vaan tähän tarkoitukseen tulisi käyttää elektroforeesiin perustuvaa paraproteiinin kvantitaatiota (dU-Prot-Fr, n:o 2520). Monoklonaalisten komponenttien toteamisessa Immunofiksaatio on jonkin verran herkempi tutkimus kuin pelkkä proteiinien elektroforeesi.
Päivitetty 15.12.2017 / TIM