Tutkimusohjekirjan etusivu. Hakemisto erikoisalan, nimen, lyhenteen tai tutkimusnumeron mukaan

Immunofiksaatiotutkimus, virtsasta

3402 U -ImmFix

Tiedustelut

Erityisanalytiikan laboratorio/elektroforeesi, puh. 040 6356375

Asiantuntijat

apulaiskemisti Minna Juntunen: minna.juntunenatnordlab.fi / 040-6356389 ja erikoistuva lääkäri Tuija Männistö: tuija.mannistoatnordlab.fi / 0406356432

Indikaatiot

Virtsaan erittyvien monoklonaalisten immunoglobuliinien toteaminen ja tunnistaminen.

Näyteastia

11 ml säilöntäaineeton putki (Z-putki)

Näyte

NÄYTE: 10 ml virtsaa: Virtsanäyte voi olla kertavirtsaa (mielellään aamunäyte yöpaaston jälkeen) tai dU-Prot-Fr keräykseen tarkoitettua keräysvirtsaa. Virtsanäyte säilyy jääkaapissa 1 viikon, pitempiaikainen säilytys pakastettuna.

LÄHETYS: Virtsanäyte lähetetään huoneenlämpöisenä.

Menetelmä

Proteiinien fraktiointi agaroosielektroforeesilla, immunofiksaatio spesifisillä antiseerumeilla (anti-IgG, -IgA, -IgM, -kappa ja -lambda) sekä fiksaatiojuovien värjäys

Tekotiheys

Kaksi kertaa viikossa

Tulokset valmiina

Viikon kuluessa

Yleistä

Eräissä patologisissa tiloissa voi seerumista löytyä monoklonaalisia immunoglobuliineja (monoklonaalinen eli M-komponentti, paraproteiini). Virtsaan voi erittyä samaa seerumista löytyvää kokonaista monoklonaalista komponenttia ja/tai sen fragmentteja (yleensä vapaita monoklonaalisia kevytketjuja). Toisinaan monoklonaalista komponenttia todetaan vain virtsasta (vapaat kevytketjut). Immunofiksaatio-tutkimusta käytetään monoklonaalisten komponenttien osoittamiseen/varmistamiseen sekä niiden immunologisen luokan (G, M, A, D tai E) ja kevytketjun (kappa ja lambda) tyypittämiseen.

Tulkinta

Tutkimuksesta annetaan lausunto laboratorion atk-järjestelmään.

Yhden B-lymfosyytti/plasmasolukloonin säätelemätön lisääntyminen voi johtaa yhden homogeenisen immunoglobuliinin tai sen alayksikön kertymiseen seerumiin ja usein myös sen erittymiseen virtsaan. Joskus monoklonaalinen komponentti todetaan vain virtsasta (vapaat kevytketjut). Monoklonaalisia komponentteja voi esiintyä mm. myeloomassa, Waldenströmin makroglobulinemiassa, raskasketjutaudissa, muissa B-solumaligniteeteissa, primaarissa amyloidoosissa sekä eräissä muissa taudeissa (esim. autoimmuunitaudit). Immunofiksaatiotutkimusta käytetään monoklonaalisen immunoglobuliinin toteamiseen ja sen immunoglobuliiniluokan ja kevytketjun tunnistamiseen. Sen sijaan sillä ei ole yleensä arvoa paraproteiinin määrän arvioinnissa, vaan tähän tarkoitukseen tulisi käyttää elektroforeesiin perustuvaa paraproteiinin kvantitaatiota (dU-Prot-Fr, n:o 2520). Monoklonaalisten komponenttien toteamisessa Immunofiksaatio on jonkin verran herkempi tutkimus kuin pelkkä proteiinien elektroforeesi.

Päivitetty 22.05.2017 / TIM

Sivun alkuun