Tutkimusohjekirjan etusivu. Hakemisto erikoisalan, nimen, lyhenteen tai tutkimusnumeron mukaan

Immunofiksaatiotutkimus, seerumista

3401 S -ImmFix

Tiedustelut

Erityisanalytiikan laboratorio/elektroforeesi, puh. 040 6356375

Asiantuntijat

apulaiskemisti Minna Juntunen: minna.juntunenatnordlab.fi / 040-6356389 ja erikoistuva lääkäri Tuija Männistö: tuija.mannistoatnordlab.fi / 0406356432

Indikaatiot

Monoklonaalisten immunoglobuliinien toteaminen ja tunnistaminen.

Näyteastia

Seerumiputki 5 ml

Näyte

NÄYTE: 3 ml laskimoverta tai lähetettäessä 1 ml seerumia. Plasmanäyte ei käy. Hemolyysi häiritsee määritystä. Seeruminäyte säilyy jääkaapissa 1 viikon, pitempiaikainen säilytys pakastettuna (1 kk).

LÄHETYS: Seeruminäyte lähetetään huoneenlämpöisenä, mikäli se on perillä 1 vuorokauden kuluessa näytteenotosta, muutoin kylmänä.

Menetelmä

Seerumin proteiinien fraktiointi agaroosielektroforeesilla, immunofiksaatio spesifisillä antiseerumeilla (anti-IgG, -IgA, -IgM, -kappa ja -lambda, tarvittaessa anti-IgD ja -IgE) sekä fiksaatiojuovien värjäys

Tekotiheys

Kaksi kertaa viikossa

Tulokset valmiina

Viikon kuluessa

Yleistä

Eräissä patologisissa tiloissa voi seerumista löytyä monoklonaalisia immunoglobuliineja (monoklonaalinen eli M-komponentti, paraproteiini). Immunofiksaatio-tutkimusta käytetään monoklonaalisten komponenttien osoittamiseen/varmistamiseen sekä niiden immunologisen luokan (G, M, A, D tai E) ja kevytketjun (kappa ja lambda) tyypittämiseen. Virtsaan voi erittyä samaa seerumista löytyvää kokonaista monoklonaalista komponenttia ja/tai sen fragmentteja (yleensä vapaita monoklonaalisia kevytketjuja). Toisinaan monoklonaalista komponenttia todetaan vain virtsasta (vapaat kevytketjut).

Tulkinta

Tutkimuksesta annetaan lausunto laboratorion atk-järjestelmään.

Yhden B-lymfosyytti/plasmasolukloonin säätelemätön lisääntyminen voi johtaa yhden homogeenisen immunoglobuliinin tai sen alayksikön kertymiseen seerumiin ja usein myös sen erittymiseen virtsaan. Joskus monoklonaalinen komponentti todetaan vain virtsasta (vapaat kevytketjut). Monoklonaalisia komponentteja voi esiintyä mm. myeloomassa, Waldenströmin makroglobulinemiassa, raskasketjutaudissa, muissa B-solumaligniteeteissa, primaarissa amyloidoosissa sekä eräissä muissa taudeissa (esim. autoimmuunitaudit, maligniteetit). Samalla normaalien immunoglobuliinien synteesi vähenee. Joskus paraproteiinille ei löydy selvää syytä (ns. MGUS eli monoclonal gammopathy of undetermined significance). Immunofiksaatiotutkimusta käytetään monoklonaalisen immunoglobuliinin toteamiseen/poissulkemiseen ja sen immunoglobuliiniluokan ja kevytketjun tunnistamiseen. Monoklonaalisten komponenttien toteamisessa Immunofiksaatio on herkempi tutkimus kuin pelkkä proteiinien elektroforeesi, erityisesti jos monoklonaalinen komponentti sijaitsee seerumissa normaalien alfa- tai beta-globuliinifraktioiden kohdalla. Myeloomaa tms tautia epäiltäessä tulisi immunofiksaatio pyytää sekä seerumista että virtsasta.

Immunofiksaatio tutkimuksella ei ole yleensä arvoa paraproteiinin määrän arvioinnissa, vaan tähän tarkoitukseen tulisi käyttää joko elektroforeesiin perustuvaa paraproteiinin kvantitaatiota (S- Prot-Fr n:o 2522) tai ko. immunoglobuliiniluokan kvantitatiivisia määrityksiä. Seuranta immunofiksaatiolla voi olla tarpeen jos monoklonaalinen komponentti on pieni ja sijaitsee alfa- tai beeta-alueella normaalien proteiinifraktioiden kohdalla. Kantasolusiirron jälkeen immunofiksaatio on myös tarpeellinen residuaalitaudin arvioimiseksi ja seerumissa mahdollisesti nähtävien oligoklonaalisten fraktioiden tunnistamiseksi. Oligoklonaalisia komponentteja voidaan seerumissa nähdä paitsi kantasolusiirron jälkeen myös mm. virusinfektioihin tai autoimmuunitauteihin liittyvänä.

Päivitetty 22.05.2017 / TIM

Sivun alkuun