Tutkimusohjekirjan etusivu. Hakemisto erikoisalan, nimen, lyhenteen tai tutkimusnumeron mukaan

Proteiini, fraktiot, virtsasta

2523 U -Prot-Fr

Osatutkimukset

Albumiini, Globuliini, M-Komp-1, M-Komp-2, M-Komp-3 ja M-Komp-4

Tiedustelut

Erityisanalytiikan laboratorio/elektroforeesi, puh. 040 6356375

Asiantuntijat

apulaiskemisti Minna Juntunen: minna.juntunenatnordlab.fi / 040-6356389 ja erikoistuva lääkäri Tuija Männistö: tuija.mannistoatnordlab.fi / 0406356432

Indikaatiot

Paraproteinuriaepäily, erityisesti vapaiden monoklonaalisten kevytketjujen osoittaminen. Paraproteiinin määrän kvantitointiin tulisi käyttää dU-Prot-Fr -tutkimusta. Proteinurian selvittely.

Näyteastia

11 ml säilöntäaineeton putki (Z-putki)

Näyte

NÄYTE: 10 ml virtsaa. Näyte säilyy jääkaapissa 1 viikon, pitempiaikainen säilytys pakastettuna

LÄHETYS: Virtsanäyte lähetetään huoneenlämmössä.

Menetelmä

Proteiinifraktiot erotetaan elektroforeettisesti ja paikallistetaan proteiinivärjäyksellä. Albumiinin ja globuliinifraktion osuudet määritetään densitometrisesti.

Tekotiheys

Kaksi kertaa viikossa

Tulokset valmiina

Viikon kuluessa

Yleistä

Munuaisissa suhteellisen pienikokoiset plasman proteiinit suodattuvat glomerulusmembraanin läpi primaarivirtsaan. Suurin osa suodattuneesta proteiinista reabsorpoidaan tubuluksissa niin, että virtsaan pääsee vain vähän plasman proteiineja. Esimerkiksi albumiinia suodattuu terveellä henkilöllä hyvin niukasti. Osa virtsan proteiineista voi olla peräisin alemmista virtsateistä. Tutkimusta käytetään virtsaan erittyvien monoklonaalisten komponenttien (paraproteiinit eli M-komponentit) toteamiseen tai poissulkuun. M-komponentit ovat monoklonaalisia immunoglobuliineja, jotka ovat peräisin poikkeavasta lymfosyytti- tai plasmasolukloonista. Paraproteiinit voivat kuulua mihin immunoglobuliiniluokkaan tahansa ja ne voivat koostua myös pelkistä immunoglobuliinin kevyistä tai raskaista ketjuista.

Tulkinta

Tutkimuksesta annetaan laboratorion atk-järjestelmään lausunto, jossa todetaan paraproteiinien (monoklonaalisten eli M-komponenttien) mahdollinen esiintyminen näytteessä. Lisäksi atk-järjestelmään vastataan albumiinin ja globuliinifraktion sekä paraproteiinien osuudet (%).

Virtsassa normaalisti esiintyvästä proteiinista keskimäärin 1/3 osa on albumiinia ja 2/3 globuliineja.

Virtsaan erittyvät paraproteiinit voivat olla seerumissa esiintyvää kokonaista monoklonaalista immunoglobuliinia ja/tai sen osia (tavallisimmin kevytketjuja). Mikäli kyseessä on ns. kevytketjutauti, eivät poikkeavat kevytketjut kasaannu seerumiin, vaan paraproteiini on herkemmin todettavissa virtsasta. Paraproteiinin esiintyminen virtsassa ja/tai seerumissa on yksi myelooman diagnostinen kriteeri.

Huomautuksia

Mikäli laboratoriossa elektroforeesin perusteella epäillään aiemmin tunnistamatonta paraproteiinia, suoritetaan näytteestä myös immunofiksaatiotutkimus (U-ImmFix), josta vastauksena annetaan erillinen lausunto.

Paraproteiinin määrän kvantitointiin tulisi käyttää dU-Prot-Fr -tutkimusta. Mikäli näytteestä on ilmoitettu vuorokausivirtsan määrä, muutetaan tutkimus laboratoriossa dU-Prot-Fr -tutkimukseksi.

Päivitetty 22.05.2017 / TIM

Sivun alkuun