Tutkimusohjekirjan etusivu. Hakemisto erikoisalan, nimen, lyhenteen tai tutkimusnumeron mukaan


Olemme ottaneet käyttöön uuden tutkimusohjekirjan.

Tätä sivustoa ei enää aktiivisesti ylläpidetä uuden tutkimusohjekirjan julkaisemisen jälkeen.

Ongelmatilanteissa ottakaa tarvittaessa yhteyttä NordLab asiakaspalveluun www.nordlab.fi

Proteiini, fraktiot, seerumista

2522 S -Prot-Fr

Osatutkimukset

Albumiini, Alfa1-glob, Alfa2-glob, Beta1-glob, Beta2-glob, Gamma-glob, M-Komp-1, M-Komp-2, M-Komp-3, M-Komp-4 ja S -Prot

Tiedustelut

Erityisanalytiikan laboratorio/elektroforeesi, puh. 040 6356375

Asiantuntijat

apulaisylilääkäri Irina Nagy: irina.nagyatnordlab.fi / 040 6356290 ja kemisti Minna Juntunen: minna.juntunenatnordlab.fi / 040-6356389

Indikaatiot

Ensisijaisesti M-komponenttien (ns. paraproteiini) toteaminen tai poissulku sekä immunofiksaatiolla todettujen M- komponenttien pitoisuusseuranta kapillaarielektroforeesin menetelmällä. Hypo- ja hyperproteinemiat, maksa- ja munuaissairaudet.

Näyteastia

Seerumi-geeliputki 5 ml

Näyte

NÄYTE: 3 ml laskimoverta tai lähetettäessä 1 ml sekundaariputkeen eroteltua seerumia. Plasmanäyte ei käy. Hemolyysi häiritsee määritystä. Seerumi säilyy jääkaapissa 10 päivä. Mikäli seerumi on seisotuksen ja sentrifugoinnin jälkeen hyytelömäinen tai muuten silmämääräisesti poikkeava, verinäyte tulee ottaa uudestaan tavalliseen seerumiputkeenja ilmoittaa poikkeamasta tutkimuksen vastuuhenkilölle.

LÄHETYS: Eroteltu seeruminäyte lähetetään huoneenlämpöisenä mikäli perillä 1 vuorokauden kuluessa näytteenotosta, muuten kylmänä. Näytettä ei saa pakastaa ennen analyysiä. Putkeen ei saa yhdistää muita tutkimuspyyntöjä.

Menetelmä

Näytteestä määritetään kokonaisproteiinipitoisuus (ks.S-Prot). Proteiinifraktiot erotetaan kapillaarielektroforeesilla.

Tulokset valmiina

10 vrk kuluessa

Yleistä

Seerumin proteiinit jaetaan elektroforeettisen liikkuvuutensa perusteella kuuteen pääfraktioon: albumiini, alfa-1-fraktio (pääasiassa alfa-1-antitrypsiini ja alfa-1-hapan glykoproteiini), alfa-2-fraktio (haptoglobiini, alfa-2-makroglobuliini, keruloplasmiini), beeta-1-fraktio (pääasiassa transferriini ja pienessä osassa hemopeksiini), beeta-2-fraktio (C3-komplementti ja IgA) ja gammafraktio (immunoglobuliinit, pääasiassa IgG).

Paraproteiinit (monoklonaaliset eli M-komponentit) ovat monoklonaalisia immunoglobuliineja, jotka näkyvät elektroforeesissa yleensä erillisinä fraktioina. Paraproteiinit ovat peräisin poikkeavasta lymfosyytti- tai plasmasolukloonista ja voivat kuulua mihin immunoglobuliiniluokkaan tahansa tai voivat koostua myös pelkistä immunoglobuliinin kevyistä tai raskaista ketjuista.

Tulkinta

Proteiinifraktioiden pitoisuudet (g/l) sekä mahdollisten paraproteiinien määrä (g/l) vastataan laboratorion atk-järjestelmään. Lisäksi tutkimuksesta annetaan atk-järjestelmään lausunto, jossa todetaan paraproteiinien esiintyminen ja niiden määrä näytteessä.

Proteiinifraktioiden osuuksissa/määrissä voidaan nähdä muutoksia hyvin monenlaisissa tilanteissa: akuutit tulehdustilanteet (alfa- ja beeta-fraktiot, myöhemmin myös gammafraktio), hemolyysi (haptoglobiini alfa2-fraktio), raudanpuutosanemia (transferriini, beta-fraktio), maksasairaudet (useat fraktiot), nefroottinen syndrooma (useat fraktiot), geneettiset poikkeavuudet (esim. alfa-1-anti-trypsiinin puutos) jne. Gammaglobuliinifraktio kuvastaa pääasiassa IgG-fraktiota ja se voi lisääntyä infektioissa, maligniteeteissa, sidekudossairauksissa ja maksakirroosissa.

Paraproteinemioissa elektroforeesissa nähdään yleensä erillinen selvärajainen fraktio (monoklonaalinen l. M-komponentti), joka esiintyy alfa-, beeta- tai gammaglobuliinien alueella. Jos kyseessä on ns. kevytketjutauti, eivät poikkeavat kevytketjut kasaannu seerumiin, eikä erillistä fraktiota yleensä näy. Tällöin paraproteiini on todettavissa vain virtsasta. Immunofiksaatio (S-Immfix) on pelkkää elektroforeesia herkempi menetelmä paraproteiinin osoittamiseksi. Erityisesti pieni paraproteiini, joka sijaitsee normaalien proteiinifraktioiden kohdalla, ei välttämättä tule esille elektroforeesissa, mutta voidaan todeta immunofiksaatiolla. Paraproteiinin esiintyminen virtsassa ja/tai seerumissa on yksi myelooman diagnostinen kriteeri.

Mikäli S-Prot-Fr tutkimuksessa havaitaan mahdollinen M-komponentti, tehdään ilman eri pyyntöä jatkotutkimus S -immunofiksaatiolla, josta vastauksena annetaan erillinen lausunto.

Myeloomassa terapeuttisesti käytettävä daratumumabi-valmiste(humaani-IgG kappa monoklonaalinen vasta-aine) ja muita monoklonaalisia lääkeitä voivat häiritä immunofiksaatiotutkimusta aiheuttamalla IgG-alueella paraproteiinin kaltaisen juoste.

Huomautuksia

Vanha geelielektroforeesimenetelmä muuttuu 7.11.2022 alkaen kapilaarielektroforeesimenetelmäksi. Kapillaarielektroforeesimenetelmän suorituskyky on parempi, varsinkin sen kyvykkyys erottaa jopa pieni määrä paraproteiinia muista seerumin proteiineista. Uudella menetelmällä S-Prot-fr -tutkimuksen fraktioiden viitealueissa nähdään pienet muutokset, joista kliinisesti merkittävimmät: beta-2 ja gamma-alueiden viitealueiden ylärajat nousevat. Viitealueiden muutokset vaikuttavat vastaavasti mitattuun paraproteiiniin määrään: esim. gamma-alueella IgG-tyypin paraproteiinien määrä nousee n. 1-2 g/l (n. 25%) ja beta-gamma rajalla IgA- tai IgM-tyypin paraproteiinien määrä nousee n. 2-3 g/l (n. 35%). Kapillaarielektroforeesimenetelmällä näyteviskositeetin häiritsevä vaikutus vähenee merkittävästi, mikä mahdollistaa paremman IgA- ja IgM -paraproteiinien havaitsemisen näytteistä.

Tarvittaessa asiakkaan voivat ottaa yhteyttä: Erikoiskemian laboratorio/elektroforeesi 040 6356375 (vain arkipäivinä 9-15)

Päivitetty 08.08.2023 / LV

Sivun alkuun