Tutkimusohjekirjan etusivu. Hakemisto erikoisalan, nimen, lyhenteen tai tutkimusnumeron mukaan

Proteiini, fraktiot, seerumista

2522 S -Prot-Fr

Osatutkimukset

Albumiini, Alfa1-glob, Alfa2-glob, Beta1-glob, Beta2-glob, Gamma-glob, M-Komp-1, M-Komp-2, M-Komp-3, M-Komp-4 ja S -Prot

Tiedustelut

Erityisanalytiikan laboratorio/elektroforeesi, puh. 040 6356375

Asiantuntijat

apulaiskemisti Minna Juntunen: minna.juntunenatnordlab.fi / 040-6356389 ja erikoistuva lääkäri Tuija Männistö: tuija.mannistoatnordlab.fi / 0406356432

Indikaatiot

Paraproteinemiaepäily. Immunofiksaatiolla todetun paraproteiinin määrän mittaaminen elektroforeettisesti. Hypo- ja hyperproteinemiat, maksa- ja munuaissairaudet.

Näyteastia

Seerumiputki 5 ml

Näyte

NÄYTE: 3 ml laskimoverta tai lähetettäessä 1 ml seerumia. Plasmanäyte ei käy. Hemolyysi häiritsee määritystä. Seerumi säilyy jääkaapissa 1 viikon, pitempiaikainen säilytys pakastettuna.

LÄHETYS: Seeruminäyte lähetetään huoneenlämpöisenä mikäli perillä 1 vuorokauden kuluessa näytteenotosta, muuten kylmänä.

Menetelmä

Näytteestä määritetään kokonaisproteiinipitoisuus (ks. S-Prot). Proteiinifraktiot erotetaan agaroosielektroforeesilla. Proteiinivärjäyksen jälkeen proteiinifraktiot ja mahdolliset paraproteiinit kvantitoidaan densitometrisesti.

Tekotiheys

Kaksi kertaa viikossa

Tulokset valmiina

Viikon kuluessa

Yleistä

Seerumin proteiinit jaetaan elektroforeettisen liikkuvuutensa perusteella kuuteen pääfraktioon: albumiini, alfa-1-fraktio (pääasiassa alfa-1-antitrypsiini), alfa-2-fraktio (haptoglobiini, alfa-2-makroglobuliini, keruloplasmiini), beeta-1-fraktio (transferriini), beeta-2-fraktio (C3-komplementti) ja gammafraktio (immunoglobuliinit, pääasiassa IgG).

Paraproteiinit (monoklonaaliset eli M-komponentit) ovat monoklonaalisia immunoglobuliineja, jotka näkyvät elektroforeesissa yleensä erillisinä fraktioina. Paraproteiinit ovat peräisin poikkeavasta lymfosyytti- tai plasmasolukloonista ja voivat kuulua mihin immunoglobuliiniluokkaan tahansa tai voivat koostua myös pelkistä immunoglobuliinin kevyistä tai raskaista ketjuista.

Tulkinta

Proteiinifraktioiden pitoisuudet (g/l) sekä mahdollisten paraproteiinien määrä (g/l) vastataan laboratorion atk-järjestelmään. Lisäksi tutkimuksesta annetaan atk-järjestelmään lausunto, jossa todetaan paraproteiinien esiintyminen ja niiden määrä näytteessä.

 Proteiinifraktioiden viitevälit:
 Fraktio           Pitoisuus (g/l)
 Albumiini          39 - 46
 Alfa1-globulini     1 - 2
 Alfa2-globuliini    5 - 7
 Beta1-globuliini    4 - 6
 Beta2-globuliini    1 - 3
 Gammaglobuliini     5 - 11

Proteiinifraktioiden osuuksissa/määrissä voidaan nähdä muutoksia hyvin monenlaisissa tilanteissa: akuutit tulehdustilanteet (alfa- ja beeta-fraktiot, myöhemmin myös gammafraktio), hemolyysi (haptoglobiini alfa2-fraktio), raudanpuutosanemia (transferriini, beta-fraktio), maksasairaudet (useat fraktiot), nefroottinen syndrooma (useat fraktiot), geneettiset poikkeavuudet (esim. alfa-1-anti-trypsiinin puutos) jne. Gammaglobuliinifraktio kuvastaa pääasiassa IgG-fraktiota ja se voi lisääntyä infektioissa, maligniteeteissa, sidekudossairauksissa ja maksakirroosissa.

Mikäli halutaan tietoa yksittäisten proteiinien pitoisuuksista, nämä on määritettävä erikseen kvantitatiivisesti.

Paraproteinemioissa elektroforeesissa nähdään yleensä erillinen selvärajainen fraktio (monoklonaalinen l. M-komponentti), joka esiintyy alfa-, beeta- tai gammaglobuliinien alueella. Jos kyseessä on ns. kevytketjutauti, eivät poikkeavat kevytketjut kasaannu seerumiin, eikä erillistä fraktiota yleensä näy. Tällöin paraproteiini on todettavissa vain virtsasta. Immunofiksaatio (S-Immfix) on pelkkää elektroforeesia herkempi menetelmä paraproteiinin osoittamiseksi. Erityisesti pieni paraproteiini, joka sijaitsee normaalien proteiinifraktioiden kohdalla, ei välttämättä tule esille elektroforeesissa, mutta voidaan todeta immunofiksaatiolla. Paraproteiinin esiintyminen virtsassa ja/tai seerumissa on yksi myelooman diagnostinen kriteeri.

Huomautuksia

Laboratorio suorittaa näytteestä ilman erillistä pyyntöä S-Prot-määrityksen.

Mikäli laboratoriossa elektroforeesin perusteella epäillään aiemmin tunnistamatonta paraproteiinia, suoritetaan näytteestä myös immunofiksaatiotutkimus (S-ImmFix), josta vastauksena annetaan erillinen lausunto.

Päivitetty 22.05.2017 / TIM

Sivun alkuun