 |
Tutkimusohjekirjan etusivu. Hakemisto erikoisalan, nimen, lyhenteen tai tutkimusnumeron mukaan
Proteiini, fraktiot, vuorokausivirtsasta
| 2520 | dU-Prot-Fr |
Osatutkimukset
Albumiini, dU-Prot, Globuliini, M-Komp-1, M-Komp-2, M-Komp-3 ja M-Komp-4
Tiedustelut
Erityisanalytiikan laboratorio/elektroforeesi, puh. 040 6356375
Asiantuntijat
apulaisylilääkäri Irina Nagy: irina.nagy
nordlab.fi / 040 6356290 ja kemisti Minna Juntunen: minna.juntunennordlab.fi / 040-6356389
Indikaatiot
Paraproteinuriaepäily, erityisesti vapaiden monoklonaalisten kevytketjujen osoittaminen. Proteinurian selvittely.
Esivalmistelu
Virtsan keräyksestä on olemassa potilasohje https://www.nordlab.fi/ammattilaisille/ammattilaisen-avuksi/ohjeita-ammattilaisille/potilaille-annettavat-ohjeet/
Näyteastia
11 ml säilöntäaineeton putki (Z-putki)
Näyte
NÄYTE: Hyvin sekoitetusta vuorokausivirtsasta, jonka tilavuus on mitattu, otetaan 10 ml muoviputkeen. Vuorokausivirtsan kokonaistilavuus syötetään atk-järjestelmään tai merkitään lähetteeseen. Mikäli dU-Prot-Fr tarran mukana on samalla näytenumerolla oleva dU-Prot osatutkimustarra, liimataan myös osatutkimustarra lähetettävään näytteeseen. Keräysastia säilytetään kylmässä koko keräyksen ajan, säilytysaineita ei lisätä. Virtsanäyte säilyy jääkaapissa 1 viikon, pitempiaikainen säilytys pakastettuna.
LÄHETYS: Virtsanäyte lähetetään huoneenlämpöisenä.
Menetelmä
Näytteestä määritetään kokonaisproteiinipitoisuus (ks. dU-Prot). Proteiinifraktiot erotetaan agaroosielektroforeesilla. Proteiinivärjäyksen jälkeen albumiini- ja globuliinifraktiot sekä mahdollinen paraproteiini kvantitoidaan densitometrisesti.
Tekotiheys
Kaksi kertaa viikossa
Tulokset valmiina
10 vrk kuluessa
Yleistä
Munuaisissa suhteellisen pienikokoiset plasman proteiinit suodattuvat glomerulusmembraanin läpi primaarivirtsaan. Suurin osa suodattuneesta proteiinista reabsorpoidaan tubuluksissa niin, että virtsaan pääsee vain vähän plasman proteiineja. Esimerkiksi albumiinia suodattuu terveellä henkilöllä hyvin niukasti. Osa virtsan proteiineista voi olla peräisin alemmista virtsateistä. Tutkimusta käytetään virtsaan erittyvien monoklonaalisten komponenttien (paraproteiinit eli M-komponentit) toteamiseen tai poissulkuun. M-komponentit ovat monoklonaalisia immunoglobuliineja, jotka ovat peräisin poikkeavasta lymfosyytti- tai plasmasolukloonista. Paraproteiinit voivat kuulua mihin immunoglobuliiniluokkaan tahansa ja ne voivat koostua myös pelkistä immunoglobuliinin kevyistä tai raskaista ketjuista.
Tulkinta
Tutkimuksesta annetaan laboratorion atk-järjestelmään lausunto, jossa todetaan paraproteiinien (monoklonaalisten eli M-komponenttien) mahdollinen esiintyminen näytteessä sekä virtsaan vuorokaudessa erittyvän paraproteiinin määrä (mg/vrk). Lisäksi atk-järjestelmään vastataan albumiinin ja globuliinifraktion pitoisuudet (mg/l) sekä paraproteiinien pitoisuudet (mg/l).
Virtsassa normaalisti esiintyvästä proteiinista keskimäärin 1/3 osa on albumiinia ja 2/3 globuliineja.
Virtsaan erittyvät paraproteiinit voivat olla seerumissa esiintyvää kokonaista monoklonaalista immunoglobuliinia ja/tai sen osia (tavallisimmin kevytketjuja). Mikäli kyseessä on ns. kevytketjutauti, eivät poikkeavat kevytketjut kasaannu seerumiin, vaan paraproteiini on herkemmin todettavissa virtsasta. Paraproteiinin esiintyminen virtsassa ja/tai seerumissa on yksi myelooman diagnostinen kriteeri.
Huomautuksia
Laboratorio suorittaa näytteestä ilman erillistä pyyntöä dU-Prot-määrityksen.
Mikäli laboratoriossa elektroforeesin perusteella epäillään aiemmin tunnistamatonta paraproteiinia, suoritetaan näytteestä myös immunofiksaatiotutkimus (U-ImmFix), josta vastauksena annetaan erillinen lausunto.
Päivitetty 16.10.2018 / TP