 |
Tutkimusohjekirjan etusivu. Hakemisto erikoisalan, nimen, lyhenteen tai tutkimusnumeron mukaan
Osmolaliteetti, virtsasta
| 2444 | U -Osmol |
Tiedustelut
Päivystyslaboratorio, puh. 040 6356351
Asiantuntijat
kemisti Eevastiina Marjoniemi: eevastiina.marjoniemi
nordlab.fi / 044 4394810 ja ylilääkäri Tuija Männistö: tuija.mannistonordlab.fi / 0406356432
Indikaatiot
Neste- ja elektrolyyttitasapainon tutkiminen, hypotalamuksen ja aivolisäkkeen sekä munuaisten toiminnan selvittäminen
Esivalmistelu
Pääsääntöisesti ei esivalmistelua. Satunnainen näyte virtsan osmolaliteetin mittaukseen on helpoin ottaa aamulla 12 tunnin nestepaaston jälkeen, tarvittaessa lääkärin valvonnassa.
Näyteastia
11 ml säilöntäaineeton putki (Z-putki)
Näyte
NÄYTE: 5 ml virtsaa. Virtsanäyte säilyy jääkaapissa viikon, pitempiaikainen säilytys pakastettuna.
LÄHETYS: Virtsanäyte lähetetään huoneenlämpöisenä 3 t kuluessa tai 7 vrk kuluessa kylmänä.
Menetelmä
Osmometrinen (jäätymispisteen alenemisen mittaaminen)
Tekotiheys
Arkipäivisin
Tulokset valmiina
Seuraavana arkipäivänä
Yleistä
Virtsan osmolaliteettia pidetään oikeampana munuaisten väkevöimiskyvyn mittarina kuin virtsan suhteellista tiheyttä, koska veden eritystä säädellään munuaisissa ruumiinnesteiden osmoottisen paineen perusteella. Vesitasapainosta saadaan paras kuva määrittämällä samanaikaisesti virtsan ja plasman tai seerumin osmolaliteetti.
Virtsan osmoottisesti aktiivisista aineista määrällisesti tärkeimmät ovat urea, kloridi, natrium, kalium, kreatiniini, fosfaatti, sulfaatti, uraatti, aminohapot sekä muut orgaaniset hapot. Näistä vesitasapainoa säädellään erityisesti natriumin ja kloridin avulla. Glukoosi on myös osmoottisesti aktiivista ja se voi lisätä virtsan osmolaliteettia, jos potilaalla on glukosuriaa. Osa kuvantamistutkimusten kontrastiaineista on myös osmoottisesti aktiivisia
Proteinuria ei juurikaan vaikuta osmolaliteettiin albumiinin ja globuliinien suuren molekyylikoon takia. Sillä on merkitystä lähinnä plasman kolloidiosmoottisen paineen pienentymisen ja turvotusten kannalta. Osmolaliteetti ilmoitetaan liuenneiden partikkelien lukumääränä kiloa kohti liuotinta.
Viitearvot
| kaikki | 300 - 900 | mosm/kg H2O |
Tulkinta
Virtsan osmolaliteetti vaihtelee juodun nestemäärän perusteella. Runsaan nestemäärän myötä virtsan osmolaliteetti voi olla jopa 50 mOsm/kgH2O. Henkilöillä, joilla on nesterajoitus, virtsan osmolaliteetti voi olla jopa 1400 mOsm/kgH2O.
Viitearvot edustavat virtsan osmolaliteettia silloin kun vuorokaudessa nautittu nestemäärä on tyypillinen. Jos satunnaisen virtsan osmolaliteetti on yli 600 mOsm/kgH2O kun henkilöllä on ollut 12 tunnin nestepaasto, voidaan olettaa munuaisten konsentroimiskyvyn olevan normaali.
Vesitystaudissa (diabetes insipidus) virtsan osmolaliteetti on matala sekä runsaasta juomisesta johtuen että nestepaaston aikana. Samaan aikaan seerumin osmolaliteetti on normaali tai suurentunut.
Lähteet: Tietz Clinical Chemistry and Molecular Diagnostics, 6th edition
Päivitetty 15.06.2022 / TIM