Tutkimusohjekirjan etusivu. Hakemisto erikoisalan, nimen, lyhenteen tai tutkimusnumeron mukaan

Kalium, plasmasta

1999 P -K

Tiedustelut

Päivystyslaboratorio. puh. 040 6356351

Asiantuntijat

kemisti Sinikka Liimatainen: sinikka.liimatainenatnordlab.fi / 040 6356285 ja osastonylilääkäri Onni Niemelä: onni.niemelaatnordlab.fi / 0406356469

Indikaatiot

Epäily elektrolyyttihäiriöstä, diureettihoidon seuranta, epäselvä rytmihäiriö, lihasheikkous

Näyteastia

Li-hepariini-geeliputki 5 ml

Näyte

3 ml laskimoverta tai lähetettäessä 1 ml litium-hepariiniplasmaa, joka on erotettu soluista 4-6 tunnin kuluessa. Alle 2-vuotiailta 0.5 ml verta mikrogeeliputkeen. Vähäinenkin hemolyysi suurentaa virheellisesti tuloksia. Plasma säilyy 2 viikkoa jääkaapissa, pakastettuna kuukausia.

LÄHETYS: Näyte voidaan lähettää kokoverenä huoneenlämmössä, jos näyte on perillä 5 h kulueessa näytteenotosta. Plasmanäytteet lähetetään huoneenlämpöisinä.

Menetelmä

Ioniselektiivinen elektrodi (ISE), epäsuora mittaus. Akkreditoitu menetelmä.

Tekotiheys

Päivittäin

Tulokset valmiina

Päivittäin

Yleistä

Kalium on tärkein solunsisäinen kationi - vain pari prosenttia elimistön kaliumista on solunulkoisessa tilassa. Normaalisti plasman kaliumpitoisuus vaihtelee vain vähän. Liian suuret ja pienet pitoisuudet muuttavat solujen kalvopotentiaalia. Ne ovat haitallisia sekä sydän- että luurankolihaksen toiminnalle ja äärimmillään hengenvaarallisia.

Viitearvot

kaikki 3.5 - 4.8 mmol/l

Tulkinta

Yleisiä hyperkalemian syitä: Kuivuminen, munuaisten vajaatoiminta, eräät lääkkeet (kaliumia säästävät diureetit, ACE-estäjät, eräät tulehduskipulääkkeet).

Harvinaisia hyperkalemian syitä: Hemolyysi, munuaissairaudet, diabetes, happo-emästasapainon häiriöt, Addisonin tauti, primaarinen ja sekundaarinen hypoaldosteronismi, feokromosytooma, tyypin IV renaalinen tubulaarinen asidoosi, palovammojen ja rhabdomyolyysin aiheuttamat kudosvauriot, synnynnäinen aineenvaihduntasairaus (familiaalinen hyperkaleminen halvaus).

Yleisiä hypokalemian syitä: Ripuli ja gastroenteriitit, syömishäiriöt ja aliravitsemus, alkoholismi, eräät lääkkeet (esimerkiksi useimmat diureetit, karbamatsepiini, kortikosteroidit, digoksiini, enalapriini).

Harvinaisia hypokalemian syitä: Munuaissairaudet, hoitamaton diabetes, happo-emästasapainon häiriöt, hormonaaliset häiriöt (kuten primaarinen ja sekundaarinen hyperaldosteronismi ja Cushingin oireyhtymä), kilpirauhasen liikatoiminta, jotkut leukemiat, delirium tremens, bariummyrkytys, pernisiöösin anemian hoito B12-vitamiinilla, hoitamaton tyypin I tai II renaalinen tubulaarinen asidoosi, synnynnäinen aineenvaihduntasairaus (familiaalinen hypokaleminen halvaus).

Huomautuksia

Kaliumin vuoto punasoluista tai verihiutaleista voi aiheuttaa virheellisiä suuria pitoisuustuloksia, jos näytteen otossa on ollut hemolyysiä tai säilytyksessä tai kuljetuksessa on ollut viiveitä!

Päivitetty 07.11.2017 / SL

Sivun alkuun