Tutkimusohjekirjan etusivu. Hakemisto erikoisalan, nimen, lyhenteen tai tutkimusnumeron mukaan

Glukoosi, plasmasta

1471 P -Gluk

Tiedustelut

Päivystyslaboratorio. puh. 040 6356351

Asiantuntijat

kemisti Tiina Lehto: tiina.lehtoatnordlab.fi / 0406356284, kemisti Sinikka Liimatainen: sinikka.liimatainenatnordlab.fi / 040 6356285 ja osastonylilääkäri Onni Niemelä: onni.niemelaatnordlab.fi / 0406356469

Indikaatiot

Hypo- tai hyperglykemiaepäily

Näyteastia

Fluoridisitraattiputki 5 ml

Näyte

NÄYTE: a) Laskimoverta 2 ml fluoridisitraattivakuumi-putkeen (FC-mixture), sekoitetaan kääntämällä putki ylösalaisin 12-15 kertaa. Näyte säilyy 24 t huoneenlämmössä ja jääkaapissa. Muuhun kuin FC-putkeen otettu näyte on sentrifugoitava tunnin kuluessa näytteenotosta. Erotettu plasma säilyy huoneenlämmössä 2 vrk, jääkaapissa viikon ja pakastettuna kuukausia.

b) 1 tai 3 ml verta verikaasu/elektrolyyttiruiskuun tai 175 µl verikaasu/elektrolyyttikapillaariin, jotka suljetaan ilmattomaksi. Määritys on tehtävä 15 min kuluessa tai näyte jäähdytetään välittömästi näytteenoton jälkeen. Kylmägeelillä jääkaapissa näyte säilyy edustavana enintään 1 tunnin ajan.

LÄHETYS: Kokoverinäyte (FC-putki) 24 t kuluessa tai muutoin erotettu plasma huoneenlämpöisenä mikäli perillä 2 vrk kuluessa, muutoin kylmälähetyksenä. Ruisku- tai kapillaarinäytettä ei voi lähettää OYS:n ulkopuolelta, OYS:n sisällä näyte on toimitettava kylmänä laboratorioon tunnin sisällä.

Menetelmä

Fotometrinen, entsymaattinen. Akkreditoitu menetelmä. Verikaasuanalysaattorissa elektrokemiallinen (biosensori)

Tekotiheys

Päivittäin

Tulokset valmiina

Päivittäin

Yleistä

Haiman insuliini ja glukagoni sekä useiden muiden umpirauhasten hormonit säätelevät veren glukoosipitoisuutta. Satunnainen veren glukoosipitoisuus soveltuu lähinnä diabeteksen karkeaan seulontaan. Diabeteksen hoidon seurannassa plasmanäytteitä käytetään ihopistonäytteistä tehtyjen määritysten tukena.

Viitearvot

kaikki 4.2 - 6 mmol/l

Tulkinta

Tulosta tulkittaessa tulisi ottaa huomioon potilaan ruokailujen ajankohta mittauksen ajankohtaan verrattuna.

Jos potilaalla on hyperglykemiaan sopivia oireita ja kertamittauksen tulos > 11 mmol/l ajankohdasta riippumatta, on mittaustulos diagnostinen diabetekselle.

Kaksi tuntia aterian jälkeen sokeripitoisuus tulisi olla 8-10 mmol/l tai vähemmän.

Verensokeripitoisuus välillä 2,9-4,0 mmol/l on tavallista alhaisempi. Diabeetikoilla tämä liittyy yleensä liian suureen veren glukoosipitoisuutta alentavan lääkityksen määrään. Joillakin ihmisillä tavallista alhaisempaa verensokeria esiintyy myös liikuntasuoritusten jälkeen tai 2-4 tuntia ruokailun jälkeen (reaktiivinen hypoglykemia).

Verensokeri alle 2,8 mmol/l on hypoglykeminen. Verensokeri alle 2 mmol/l selittää potilaan tajunnantason laskun.

Hypoglykemia (<2,8 mmol/l) ilman diabetesta on harvinaista ja se voi liittyä mm. lääkkeisiin, jotka vaikuttavat insuliinin eritystä tai insuliiniherkkyyttä lisäävästi (propranololi, kaptopriili, ramipriili, sertraliini, venlaflaksiini, fluorokinolinit), tai endogeeniseen insuliinituotantoon (insulinooma, beetasoluhyperplasia, autoimmuunihypoglykemia).

Näytemuodon vaikutus: Glukoosipikamittareiden tulostaso on vakioitu plasman tasolle ihopistonäytteestä huolimatta, jotta ihopisto- ja laskimonäytteestä määritetyt glukoosipitoisuudet vastaisivat toisiaan. Ei-paastonäytteessä (aterianjälkeiset 2 h arvot) glukoosipitoisuus on ihopistonäytteessä kuitenkin 10-15 % suurempi kuin laskimonäytteessä, koska ihopistonäyte edustaa arterioliverta (glukoosia ei ole vielä otettu soluihin), kun taas laskimonäyte kuvastaa solujen käyttämättä jäänyttä glukoosin osuutta.

Huomautuksia

Potilaan ateriointiin on kiinnitettävä huomiota sekä tutkimusta tilattaessa että näytettä otettaessa, jotta tulkinta jälkikäteenkin olisi oikea: fP-Glukoosi muutetaan P-Glukoosiksi, jos potilas on syönyt.

Päivitetty 07.11.2017 / SL

Sivun alkuun