Tutkimusohjekirjan etusivu. Hakemisto erikoisalan, nimen, lyhenteen tai tutkimusnumeron mukaan

Ferritiini, seerumista

1395 S -Ferrit

Tiedustelut

Päivystyslaboratorio. puh. 040 6356351

Asiantuntijat

kemisti Tarja Puolakanaho: tarja.puolakanahoatnordlab.fi / 040 6356 293, osastonylilääkäri Eeva-Riitta Savolainen: eeva-riitta.savolainenatnordlab.fi / 040 6356297 ja vs. osastonylilääkäri Tuija Männistö: tuija.mannistoatnordlab.fi / 0406356432

Indikaatiot

Anemian ja hemokromatoosin selvittely

Näyteastia

Seerumi-geeliputki 5 ml

Näyte

NÄYTE: 3 ml laskimoverta tai lähetettäessä 1 ml seerumia. Seerumi säilyy 1 vrk huoneenlämmössä, jääkaapissa ainakin 2 vrk, pitempiaikainen säilytys pakastettuna. Voimakasta hemolyysiä on vältettävä. Hepariini- ja EDTA-plasma soveltuvat myös näytteeksi.

LÄHETYS: Seeruminäyte lähetetään huoneenlämpöisenä, jos perillä vuorokauden kuluessa, kylmänä mikäli perillä 2 vrk:n kuluessa, muutoin pakastettuna.

Menetelmä

Kemiluminometrinen. Akkreditoitu menetelmä.

Tekotiheys

Arkipäivisin

Tulokset valmiina

Seuraavana arkipäivänä

Yleistä

Apoferritiini on n. 450 000 daltonin solunsisäinen proteiini, joka voi sitoa n. 4 000 rauta-atomia. Apoferritiinin sitoessa rautaa muodostuu ferritiini, joka on raudan normaali varastomuoto elimistössä. Ferritiiniä on pieninä pitoisuuksina elimistön kaikissa soluissa, mutta maksa, perna ja luuydin sisältävät sitä erityisen runsaasti.

Viitearvot

miehet 20 - 250 µg/l
naiset 5 - 90 µg/l

Tulkinta

Seerumin ferritiinipitoisuus kuvastaa varsin hyvin elimistön rautavarastojen määrää ja raudan saantia. Ferritiinin normaalin viitevälin tulkinnassa täytyy kuitenkin ottaa huomioon useita tekijöitä, jotta voi saada selville raudan todellisen ali- tai ylimäärän. Tutkimuksissa, joiden perusteella viitevälit on tehty, osa normaaliväestöstä on ollut raudanpuutteisia. Toisaalta eräissä tutkimuksissa on todettu metaboliseen oireyhtymään liittyvässä rasvamaksassa (NALFD) huomattavasti perinteiset viitearvojen ylärajat ylittäviä ferritiinitasoja.

Seerumin ferritiinin tavoitetaso on yli 30-50 µg/l, jolloin rautaa on todennäköisesti on tarpeeksi. Ferritiinipitoisuuden ollessa alle 10 µg/l potilaalla on varmasti raudanpuuteanemia.

Raudanpuuteanemian diagnosointi inflammatorisissa tiloissa on haastavampaa ja diagnoosia ei voi muodostaa ainoastaan seerumin ferritiinin tutkimisen avulla. Raudanpuuteanemian diagnostinen raja-arvo on inflammatorisissa tiloissa ferritiinipitoisuuden osalta merkittävästi suurempi (<100µg/l) ja raja-arvo voi olla edellistäkin korkeampi mm. kroonisen taudin anemiassa, epo-hoidon aikana, oireisessa sydämen vajaatoiminnassa tai kroonisissa munuaissairauksissa (<300µg).

Hepatiiteissa, maksavaurioissa ja akuutissa myeloblastisessa leukemiassa voidaan tavata huomattavan suuria pitoisuuksia (jopa yli 10 000 µg/l). Myös hemokromatoosissa ja hemosideroosissa ferritiinipitoisuus on korkea.

Viitteitä

Camaschella C. Iron-Deficiency Anemia. N Engl J Med 2015 372:1832-43. Ong SY, Nicoll AJ, Delatycki MB. How should hyperferritinaemia be investigated and managed? Eur J Intern Med 2016 33:21-27

Päivitetty 23.04.2018 / EJR

Sivun alkuun