 |
Tutkimusohjekirjan etusivu. Hakemisto erikoisalan, nimen, lyhenteen tai tutkimusnumeron mukaan
Beeta-2-mikroglobuliini, virtsasta
| 1172 | U -B2Miglo |
Tiedustelut
Päivystyslaboratorio. puh. 040 6356351
Asiantuntijat
apulaisylilääkäri Irina Nagy: irina.nagy
nordlab.fi / 040 6356290 ja kemisti Sinikka Liimatainen: sinikka.liimatainennordlab.fi / 040 6356285
Indikaatiot
Tubulusvaurion diagnostiikka
Näyteastia
11 ml säilöntäaineeton putki (Z-putki)
Näyte
NÄYTE: 10 ml virtsaa. U-B2MIGLO -määritystä ei pidä tehdä aamuvirtsasta tai muuten kauan rakossa olleesta virtsasta. 2-3 tunnin näyte on suositeltavin. Virtsan pH tarkistetaan ja säädetään tarvittaessa heti arvoon pH 6.0-8.0. Näyte pakastetaan välittömästi. Virtsanäyte säilyy 2 tuntia huoneenlämmössä.
LÄHETYS: Virtsanäyte lähetetään pakastettuna.
Menetelmä
Immunotubidimetrinen.
Tekotiheys
Kerran viikossa.
Tulokset valmiina
Viikon kuluessa
Yleistä
Beeta-2-mikroglobuliini on pieni proteiini, jonka molekyylipaino on n. 12 000. Se muodostaa konstantin kevytketjun osan MHC I-molekyyleissä, jotka kompleksoituvat elimistölle vieraiden peptidiketjujen kanssa. Kaikki elimistön tumalliset solut tuottavat sitä. Osa beeta-2-mikroglobuliinista erittyy solunulkoiseen nestetilaan, ja eliminoituu sieltä pääasiassa glomerulussuodoksen mukana nopeudella, joka vastaa jnkv. kreatiniinin puhdistumaa. Suurin osa reabsorboidaan proksimaalisissa tubulussoluissa, sen takia vain pieni määrä erittyy virtsaan.
Viitearvot
| kaikki | 0 - 250 | µg/l |
Tulkinta
Seerumin ja virtsan beeta-2-mikroglobuliinitasot suurentuvat munuaisinsuffisienssin yhteydessä. Jos glomerulusfunktio on normaali, suurentuneet virtsapitoisuudet voivat viitata proksimaaliseen tubulusvaurioon. Verrattuna beta-2-mikroglobuliiniin alfa-1-mikroglobuliinin eritys on herkempi ja varhainen tubulussolujen vaurioiden markkeri. Lisäksi alfa-1-mikroglobuliinin säilyvyys on parempi, mikä parantaa preanalytiikka (esim. virtsan eri pH:lla ei ole vaikutusta stabiliteettin).
Glomerulusfunktion ollessa normaali suurentuneet seerumipitoisuudet korreloivat mm. lymfoproliferatiivisten sairauksien (lymfooma, krooninen lymfaattinen leukemia, myelooma) aktiivisuuteen. Seerumipitoisuudet voivat suurentua myös muiden tuumoreiden, maksasairauksien ja tulehdusten yhteydessä. Seerumipitoisuuksien suurentuessa noin kaksinkertaiseksi munuaisten resorptiokynnys ylittyy ja beeta-2-mikroglobuliinia alkaa ilmaantua enenevässä määrin myös virtsaan.
Huomautuksia
Menetelmämuutos 31.05.2021 alkaen. Uuden määritysmenetelmän myötä tulostaso nousee. Tubulusvaurion tutkimiseen suositeltava tutkimus on U -A1Miglo (katso myös Tulkinta).
Päivitetty 08.06.2021 / IN