Tutkimusohjekirjan etusivu. Hakemisto erikoisalan, nimen, lyhenteen tai tutkimusnumeron mukaan

Maternaalisesti periytyvä kuulonalenema, mitokondriaalisen DNA:n valtamutaatiot, lihaskudoksesta

11422

Ts-MtHi-D

Tiedustelut

Kliinisen tutkimuksen keskus, Neurologia, p. 050-3502485

Asiantuntijat

geneetikko Laura Kytövuori: laura.kytovuorioulu.fi / 0404145083 ja neurologian professori Kari Majamaa: kari.majamaaoulu.fi / 08 3154519

Indikaatiot

Kliininen epäily maternaalisesti periytyvästä kuulonalenemasta

Näyteastia

Kierrekorkillinen putki

Näyte

NÄYTE: Pieni lihasbiopsia otetaan tyhjään putkeen ja jäädytetään mahdollisimman nopeasti.Näytteen mukaan liitetään ensisijaisesti sähköinen lähete. Jos sähköisen lähetteen käyttö ei ole mahdollista, näytteen mukaan voidaan liittää paperinen lähete.

LÄHETYS: Lihasbiopsiaa suunniteltaessa otetaan yhteys geneetikko Laura Kytövuoreen ja sovitaan näytteen lähetyksestä tai hausta. Tuore lihasbiopsia jäädytetään eikä sitä saa sulattaa.

Menetelmä

Mitokondriaalista DNA:ta (mtDNA) monistetaan valikoidusti polymeraasiketjureaktiolla ja suorasekvensoidaan.

Tekotiheys

Tarvittaessa

Tulokset valmiina

2 kuukauden kuluttua näytteen saapumisesta.

Yleistä

Mitokondriaalisen DNA:n mutaatiot aiheuttavat maternaalisesti periytyvää kuulonalenemaa. Näistä mutaatioista tunnetuin on m.1555A>G MT-RNR1-geenissä. Mutaation esiintyvyyden on arvioitu olevan Suomen väestössä n. 4.7/100 000. Muita eniten tunnettuja kuulonalenema aiheuttavia mutaatioita mtDNA:ssa ovat m.1494C>T MT-RNR1-geenissä, m.7445A>G MT-CO1-geenissä (MT-TS1 edeltäjäemäs) ja m.7510T>C sekä m.7511T>C MT-TS1-geenissä. Mutaatiot esiintyvät yleensä homoplasmisina (kaikissa mtDNA-molekyyleissä), mutta osa mutaatioista on kuvattu myös heteroplasmisina (osassa mtDNA-molekyylejä). Myös heteroplasmisena esiintyvä, MELAS-syndroomaa aiheuttava m.3243A>G mutaatio MT-TL1-geenissä voi aiheuttaa kuulonalenemaa.

Suorasekvensoinnin herkkyys alhaisten heteroplasmia-asteiden havaitsemisessa on rajallinen. Yleensä yli 10 % heteroplasmia-aste on sekvensoinnilla havaittavissa. Mitokondriaalisille mutaatioille on usein tyypillistä, että heteroplasmia-aste on korkeampi runsaasti energiaa vaativissa kudoksissa. Lisäksi joidenkin patogeenisten mtDNA:n mutaatioiden heteroplasmia-asteen on osoitettu laskevan veressä iän myötä. Näin ollen lihaskudoksesta eristetty DNA on mutaatioiden havaitsemisen kannalta informatiivisin.

Tulkinta

Jonkin viidestä (m.1494C>T, m.1555A>G, m.7445A>G, m.7510T>C, m.7511T>C) mutaatiosta löytyminen homoplasmisena (kaikissa mtDNA-molekyyleissä) tai harvemmin heteroplasmisena (osassa mtDNA-molekyylejä) varmistaa diagnoosin. Mutaation m.3243A>G löytyminen heteroplasmisena varmistaa diagnoosin. Valtamutaatiotutkimus ei poissulje muita mahdollisia mtDNA:n mutaatioita.

Huomautuksia

Geenitutkimuksen toteuttaa Kari Majamaan Neurologian tutkimusryhmä.

Päivitetty 21.12.2018 / TS

Sivun alkuun