Tutkimusohjekirjan etusivu. Hakemisto erikoisalan, nimen, lyhenteen tai tutkimusnumeron mukaan

Maternaalisesti periytyvä kuulonalenema, mitokondriaalisen DNA:n valtamutaatiot, lihaskudoksesta

11422 Ts-MtHi-D

Tiedustelut

Kliinisen tutkimuksen keskus, Neurologia, p. 050-3502485

Indikaatiot

Kliininen epäily maternaalisesti periytyvästä kuulonalenemasta

Esivalmistelu

Näytteen mukaan liitetään ensisijaisesti sähköinen lähete. Jos sähköisen lähetteen käyttö ei ole mahdollista, näytteen mukaan voidaan liittää paperinen lähete.

Näyteastia

Kierrekorkillinen putki

Näyte

NÄYTE: Pieni lihasbiopsia otetaan tyhjään putkeen ja jäädytetään mahdollisimman nopeasti.

LÄHETYS: Lihasbiopsiaa suunniteltaessa otetaan yhteys geneetikko Laura Kytövuoreen ja sovitaan näytteen lähetyksestä tai hausta. Tuore lihasbiopsia jäädytetään eikä sitä saa sulattaa.

Menetelmä

m.1494C>T, m.1555A>G, m.7445A>G, m.7510T>C, m.7511T>C: Mitokondriaalista DNA:ta (mtDNA) monistetaan valikoidusti polymeraasiketjureaktiolla ja suorasekvensoidaan.

m.3243A>G: MtDNA:ta monistetaan polymeraasiketjureaktiolla radioaktiivista leimaa käyttäen, minkä jälkeen tuote pilkotaan restriktioentsyymillä (RFLP).

Tekotiheys

Tarvittaessa

Tulokset valmiina

2 kuukauden kuluttua näytteen saapumisesta. Voi tilata erikseen sovittaessa kiireellisenä.

Yleistä

Mitokondriaalisen DNA:n mutaatiot aiheuttavat maternaalisesti periytyvää kuulonalenemaa. Näistä mutaatioista tunnetuin on m.1555A>G MT-RNR1-geenissä. Mutaation esiintyvyyden on arvioitu olevan Suomen väestössä n. 4.7/100 000. Muita eniten tunnettuja kuulonalenema aiheuttavia mutaatioita mtDNA:ssa ovat m.1494C>T MT-RNR1-geenissä, m.7445A>G MT-CO1-geenissä (MT-TS1 edeltäjäemäs) ja m.7510T>C sekä m.7511T>C MT-TS1-geenissä. Mutaatiot esiintyvät yleensä homoplasmisina (kaikissa mtDNA-molekyyleissä), mutta osa mutaatioista on kuvattu myös heteroplasmisina (osassa mtDNA-molekyylejä). Myös heteroplasmisena esiintyvä, MELAS-syndroomaa aiheuttava m.3243A>G mutaatio MT-TL1-geenissä voi aiheuttaa kuulonalenemaa.

Suorasekvensoinnin herkkyys alhaisten heteroplasmia-asteiden havaitsemisessa on rajallinen. Yleensä yli 10 % heteroplasmia-aste on sekvensoinnilla havaittavissa. Mitokondriaalisille mutaatioille on usein tyypillistä, että heteroplasmia-aste on korkeampi runsaasti energiaa vaativissa kudoksissa. Lisäksi joidenkin patogeenisten mtDNA:n mutaatioiden heteroplasmia-asteen on osoitettu laskevan veressä iän myötä. Näin ollen lihaskudoksesta eristetty DNA on mutaatioiden havaitsemisen kannalta informatiivisin.

Tulkinta

Jonkin viidestä (m.1494C>T, m.1555A>G, m.7445A>G, m.7510T>C, m.7511T>C) mutaatiosta löytyminen homoplasmisena (kaikissa mtDNA-molekyyleissä) tai harvemmin heteroplasmisena (osassa mtDNA-molekyylejä) varmistaa diagnoosin. Mutaation m.3243A>G löytyminen heteroplasmisena varmistaa diagnoosin. Valtamutaatiotutkimus ei poissulje muita mahdollisia mtDNA:n mutaatioita.

Huomautuksia

Geenitutkimuksen toteuttaa Kari Majamaan Neurologian tutkimusryhmä.

Päivitetty 17.06.2016 / TS

Sivun alkuun