Tutkimusohjekirjan etusivu. Hakemisto erikoisalan, nimen, lyhenteen tai tutkimusnumeron mukaan

Olemme ottaneet käyttöön uuden tutkimusohjekirjan. Tätä sivustoa ei enää aktiivisesti ylläpidetä uuden tutkimusohjekirjan julkaisemisen jälkeen. Ongelmatilanteissa ottakaa tarvittaessa yhteyttä NordLab asiakaspalveluun www.nordlab.fi

Maternaalisesti periytyvä kuulonalenema, mitokondriaalisen DNA:n valtamutaatiot, verestä

11421

B -MtHI-D

Osatutkimukset

-DNAex

Tiedustelut

Kliinisen tutkimuksen keskus, Neurologia, p. 050-3502485

Asiantuntijat

geneetikko Laura Kytövuori: laura.kytovuorioulu.fi / 0404145083 ja neurologian professori Kari Majamaa: kari.majamaaoulu.fi / 08 3154519

Indikaatiot

Kliininen epäily maternaalisesti periytyvästä kuulonalenemasta

Näyteastia

EDTA-putki 5 ml

Näyte

NÄYTE: Näytteeksi otetaan 3-5 ml laskimoverta EDTA-putkeen. Näytteen mukaan liitetään ensisijaisesti sähköinen lähete. Jos sähköisen lähetteen käyttö ei ole mahdollista, näytteen mukaan voidaan liittää paperinen lähete.

LÄHETYS: OYS:ssa otettu näyte toimitetaan Genetiikan laboratorioon (S6E, 1krs). OYS:an ulkopuolella otettu näyte toimitetaan pika- tai ykköspostissa osoitteeseen: NordLab Oulu, Genetiikan laboratorio, PL500, 90029 OYS. Näytettä ei saa jäädyttää ja se voidaan lähettää huoneenlämpöisenä. Tarvittaessa näytettä voi säilyttää jääkaapissa 1-2 päivää.

Menetelmä

Mitokondriaalista DNA:ta (mtDNA) monistetaan valikoidusti polymeraasiketjureaktiolla ja suorasekvensoidaan.

Tekotiheys

Tarvittaessa

Tulokset valmiina

2 kuukauden kuluttua näytteen saapumisesta.

Yleistä

Mitokondriaalisen DNA:n mutaatiot aiheuttavat maternaalisesti periytyvää kuulonalenemaa. Näistä mutaatioista tunnetuin on m.1555A>G MT-RNR1-geenissä. Mutaation esiintyvyyden on arvioitu olevan Suomen väestössä n. 4.7/100 000. Muita eniten tunnettuja kuulonalenemaa aiheuttavia mutaatioita mtDNA:ssa ovat m.1494C>T MT-RNR1-geenissä, m.7445A>G MT-CO1-geenissä (MT-TS1 edeltäjäemäs) ja m.7510T>C sekä m.7511T>C MT-TS1-geenissä. Mutaatiot esiintyvät yleensä homoplasmisina (kaikissa mtDNA-molekyyleissä), mutta osa mutaatioista on kuvattu myös heteroplasmisina (osassa mtDNA-molekyylejä). Myös heteroplasmisena esiintyvä, MELAS-syndroomaa aiheuttava m.3243A>G mutaatio MT-TL1-geenissä voi aiheuttaa kuulonalenemaa.

Suorasekvensoinnin herkkyys alhaisten heteroplasmia-asteiden havaitsemisessa on rajallinen. Yleensä yli 10 % heteroplasmia-aste on sekvensoinnilla havaittavissa. Mitokondriaalisille mutaatioille on usein tyypillistä, että heteroplasmia-aste on korkeampi runsaasti energiaa vaativissa kudoksissa. Lisäksi joidenkin patogeenisten mtDNA:n mutaatioiden heteroplasmia-asteen on osoitettu laskevan veressä iän myötä. Näin ollen lihaskudoksesta eristetty DNA on mutaatioiden havaitsemisen kannalta informatiivisin.

Tulkinta

Jonkin viidestä (m.1494C>T, m.1555A>G, m.7445A>G, m.7510T>C, m.7511T>C) mutaatiosta löytyminen homoplasmisena (kaikissa mtDNA-molekyyleissä) tai harvemmin heteroplasmisena (osassa mtDNA-molekyylejä) varmistaa diagnoosin. Mutaation m.3243A>G löytyminen heteroplasmisena varmistaa diagnoosin. Valtamutaatiotutkimus ei poissulje muita mahdollisia mtDNA:n mutaatioita.

Huomautuksia

Geenitutkimuksen toteuttaa Kari Majamaan Neurologian tutkimusryhmä.

Päivitetty 21.12.2018 / TS

Sivun alkuun