Tutkimusohjekirjan etusivu. Hakemisto erikoisalan, nimen, lyhenteen tai tutkimusnumeron mukaan

Uraatti, häiritsevä lääkitys, plasmasta

10936 P -UraatLä

Tiedustelut

Päivystyslaboratorio. puh. 040 6356351

Asiantuntijat

kemisti Sinikka Liimatainen: sinikka.liimatainenatnordlab.fi / 040 6356285 ja vs. osastonylilääkäri Tuija Männistö: tuija.mannistoatnordlab.fi / 0406356432

Indikaatiot

Uraattipitoisuuden seuranta siihen vaikuttavan lääkehoidon (rasburikaasi) aikana.

Näyteastia

Li-hepariiniputki 5 ml

Näyte

NÄYTE: 5 ml laskimoverta otetaan esijäähdytettyyn litium-hepariiniputkeen (HUOM! geeliputki ei käy). Putki säilytetään jäävesihauteessa. Näyte sentrifugoidaan esijäähdytetyssä sentrifuugissa (+4 C). Plasma säilytetään jäävesihauteessa. Näyte on analysoitava mahdollisimman pian, mutta viimeistään 4 tunnin kuluessa näytteenotosta. Voimakas hemolyysi häiritsee määritystä.

Menetelmä

Fotometrinen, entsymaattinen.

Tekotiheys

Päivittäin

Tulokset valmiina

Päivittäin

Yleistä

Uraatti eli virtsahappo on elimistön puriiniaineenvaihdunnan lopputuote. Se poistuu elimistöstä munuaisten kautta. Uraatti suodattuu vapaasti glomeruluksista, mutta reabsorboituu kokonaisuudessaan tubuluksissa. Virtsaan erittyvä uraatti syntyy tubulaarisen sekreetion kautta. Uraatti on huonoliukoinen ja saostuu virtsahappona, jos pH laskee alle 5.5. Veripitoisuuden suurentuessa se voi kiteytyä niveliin (kihti). Virtsa uraattipitoisuudesta sekä diureesista ja virtsan happamuudesta riippuen se voi kiteytyä myös virtsateissä.

Raspurikaasi-hoitoa (Fasturtec) saavien potilaiden näytteen käsittelyssä on noudatettava erityisohjeita uraatin koeputkessa tapahtuvan hajoamisen estämiseksi.

Viitearvot

alle 16 v 120 - 330 µmol/l
naiset 16-17 v 120 - 330 µmol/l
naiset 18-49 v 155 - 350 µmol/l
miehet 230 - 480 µmol/l
naiset yli 50 v 155 - 400 µmol/l

Tulkinta

Suurentuneita pitoisuuksia esiintyy kihdissä, sytoproliferatiivisissa tiloissa, joissa uraatin muodostus on lisääntynyt (leukemia ja muut maligniteetit, polysytemia, pernisioosi anemia, myelooma) ja tiloissa, joissa uraatin eritys on vähentynyt (munuaisten vajaatoiminta, hyperkalsemia, asidoosi, tiatsididiureettihoito). Sytostaattihoidon aiheuttama kudostuho voi myös lisätä uraattipitoisuutta. Plasman uraattipitoisuus voi olla suurentunut myös pre-eklampsiassa (raskausmyrkytys).

Pienentyneitä pitoisuuksia todetaan tiloissa, joissa uraatin muodostuminen on vähentynyt (vaikeat maksasairaudet, allopurinolihoito) tai erittyminen on lisääntynyt (salisylaatit, probenesidi, fenyylibutatsoni, Fanconin syndrooma) sekä proteiiniköyhän dieetin yhteydessä.

Päivitetty 09.03.2018 / TIM

Sivun alkuun