Tutkimusohjekirjan etusivu. Hakemisto erikoisalan, nimen, lyhenteen tai tutkimusnumeron mukaan

Alfa-1-fetoproteiini, seerumista

1040 S -AFP

Tiedustelut

Päivystyslaboratorio. puh. 040 6356351

Asiantuntijat

kemisti Tarja Puolakanaho: tarja.puolakanahoatnordlab.fi / 040 6356 293 ja professori Juha Risteli: juha.risteliatnordlab.fi / 040 6356295

Indikaatiot

Seulontatutkimus odottaville äideille. Käyttö kasvainmerkki-aineena, esim. primaarisen maksasyövän tai teratooman yhteydessä.

Esivalmistelu

Raskausviikko merkitään lähetteeseen.

Näyteastia

Seerumi-geeliputki 5 ml

Näyte

NÄYTE: 3 ml laskimoverta tai lähetettäessä 1 ml seerumia. Seerumi säilyy huoneenlämmössä 1 vrk, jääkaapissa 7 vrk, pitempiaikainen säilytys pakastettuna.

LÄHETYS: Näyte lähetetään huoneenlämpöisenä mikäli perillä 1 vrk:n kuluessa, kylmänä mikäli perillä 7 vrk:n kuluessa, muutoin pakastettuna.

Menetelmä

Immunokemiluminometrinen. Akkreditoitu menetelmä.

Tekotiheys

Arkipäivisin

Tulokset valmiina

Seuraavana arkipäivänä

Yleistä

Alfa-1-fetoproteiini (AFP) on pääasiassa sikiön maksan tuottama plasman glykoproteiini, jolla ilmeisesti on sikiön veressä albumiinin kaltainen kuljetusfunktio. Pitoisuudet sikiön seerumissa ovat selvästi suuremmat kuin äidillä. Pitoisuudet suurenevat lapsivedessä alkuraskaudessa ja alkavat pienentyä noin 15. raskausviikon paikkeilla. Äidin veressä AFP-pitoisuuden suureneminen jatkuu pitempään. Eräissä sikiön kehityshäiriöissä, kuten neuraaliputken sulkeutumishäiriöissä, AFP:tä pääsee tavallista enemmän lapsiveteen ja äidinkin veren AFP-pitoisuudet suurenevat. Eräissä sikiön kromosomianomalioissa, kuten 21-trisomiassa, äidin veren AFP-pitoisuudet ovat keskimäärin pienentyneet. Eräiden syöpälajien, kuten primaarisen maksasyövän, yhteydessä AFP:tä voidaan käyttää kasvainmerkkiaineena.

Viitearvot

aikuiset 0 - 8 µg/l

Tulkinta

 Viiteväli
          aikuiset: alle 8.0 µg/l (oma tarkistus, n=52)
          Raskauden aikana: katso kuva,
          http://oyslab.fi/cgi-bin/ohjeet/S-AFP.jpg

Raskauden aikana suurentuneita pitoisuuksia esiintyy monisikiöisessä raskaudessa, intrauteriinisessa sikiön kuolemassa, synnynäisissä epämuodostumissa (esim. omfaloseele, Meckelin syndrooma, Turnerin syndrooma, hydrokefalus, synnynnäinen nefroottinen syndrooma, avoin neuraaliputken defekti, synnynnäinen esofagus- tai duodenaaliatresia).

Pienentyneitä pitoisuuksia todetaan raskaustoksemiassa ja eräissä sikiön kromosomipoikkeavuuksissa, kuten 21-trisomiassa.

Selvästi suurentuneita pitoisuuksia (yli 200 µg/l) tavataan primaarisessa maksasyövässä ja teratoomassa. Myös maksan regeneraation (maksakirroosi, hepatiitit), suolistotulehdusten sekä paksunsuolen, munasarjojen, kivesten, mahalaukun, haiman ja keuhkojen pahanlaatuisten kasvaimien yhteydessä voidaan tavata suurentuneita pitoisuuksia.

Päivitetty 12.04.2018 / TP

Sivun alkuun